En tiedä minne tämä vuosi on juossut. Kävin lukemassa vuosi sitten kirjoittelemiani juttuja ja ihan eiliseltä tuntui. Kirjoitin että kaikki muuttuu, mutta sen kaiken haluankin. 

Ja niin kävi. Joskus kuvasin elämääni absurdiksi sketsiksi. Vuonna 2015 sketsissä tapahtui järjestyksessä seuraavaa: 

• sain työpaikan
• päätin muuttaa pois uuteen kaupunkiin ennemmin kuin myöhemmin (olin varma että se on Helsinki, minun ihana Helsinki)
• kerroin töissä että olen lähdössä
• kiipesin Kolille (oli kylmä)
• tein selkeät suunnitelmat opintojen lopusta ja uudesta alusta 
• kaatuilin tunturissa (teki hyvää pelätä fyysisesti henkestä edestä)
• tein hyvästejä (jotkut helpompia, jotkut ei)
• muutin (se oli epätoivoista)
• tein gradua (ja pelkäsin sitä niin helvetisti)
• käytiin asiat vielä kerran läpi entisen mieheni kanssa (vaikeeta oli) 
• tapasin ihmisen josta tuli kesäpoika 
• reissasin converseissa Euroopassa (ne ei pidä vettä)
• täytin kolmekymmentä (ja ajelin karusellissa viinipäissäni)
• kuulin läheisen sairastuneen vakavasti (hirveintä ikinä)
• sain uuden työpaikan (läpällä hain)
• päätin olla muuttamatta hetkeen 
• ostin auton (ex-tempore, niin en ehtinyt paineistua liikaa)
• kuulin leikkauksen olleen onnistunut ja läheisen olevan nyt kunnossa
• kesäpojasta tuli syksypoika 
• aloitin työt 
• valmistuin (päivä jota en oikeasti tiennyt tapahtuvan varmaksi) 
• pojasta tuli poikaystävä (päivä jota en oikeasti tiennyt tapahtuvan varmaksi, vaikka sitä on hoettu minulle kesästä asti)

(Suluissa pikku emotionaalinen huomio.)

2015, no joo, onhan se ollut kuitenkin aika iso vuosi. Kuten entisen kotikaupunkini suuri ajattelija sanoo: Elämä on laiffii.  

2016, en tiedä mitä se voisi tuoda. Tuokoon.