Perspektiiviä

Asioita jotka pysyivät tänään hävöksissä:

– horisontti

– linnunlaulu

– aamun balance-jumpan ohjaaja

– flow esseen teossa

 

Välillä tunnen lievää todellisuudesta irtautumista. Ihan siis kaikella hyvyydellä, eikä sellaisella harhaisuudella. Niin paljon on tapahtunut kasvua, kehitystä ja muutosta viimeisten kolmen vuoden aikana. Perspektiivi, sitä on kerrytetty suuntaan ja toiseen. 

Tänään aamulla herätessä oli taas lunta ikkunan takana, ja taivas näytti todella omituiselta. Sitä ei siis oikeastaan ollutkaan. En tiedä yhtään, ajatteleeko muut aikuiset ihmiset koskaan että mitäs jos oonkin nytkin juuri unessa tai jossain rinnakkaismaailmassa. Että mitäs jos tämä ei nyt olekaan oikeasti totta. Tuijotellessani taivasta jota ei ollut tämä tuli taas mieleen. 

Jostain syystä tämä vuodenaika saa helpommin miettimään tällaisia, koska silloin korostuu se miten erilaista elämää elän nyt kuin aikaisemmin, ja myös se miten silloin joskus en olisi voinut kuvitella tällaista elämää. Sanon tämän ihan ilman arvolatausta, sillä olen kyllä nyt tosi onnellinen. Mutta kovin moni, minä mukaanlukien, ei viisi vuotta sitten varmaan olisi arvannut että asun yksin keskustakaksiossa (vuokralla tietty, paras asumismuoto <3), täytän päiväni akateemisia pohtiessa, ja parasta mitä tiedän on juuri tämä jatkuva muutos. Minulla ei ole nyt pienintäkään aavistusta missä ja miten asun ja olen vuoden kuluttua, ja se on ihan mahtavaa. Se elämä, jota elin, ajoittain tosi onnellisenakin, tuntuu nyt niin vieraalta ja kaukaiselta. Ja sen takia välillä mietityttää, kumpi mahtaa olla todellista. Paitsi että molemmat on, ei vain yhtä aikaaa.