Napsuu mahassa, napsuu päässä
Tänä aamuna siinä kuuden maissa heräsin niin jännittäviin tuntemuksiin, notta tuumasin sen olevan menoa nyt. Kivuttomia, vaikkakin veemäisiä, supistuksia oli tullut pitkin iltaa jatkuen yöhön, ja välillä reippahat vihlaisut kylkeä kääntäessä herättivät ja saivat vinkumaan kivusta. Lopulta heräsin siihen (varoitus: saattaa sisältää too much information -tyyppistä sisältöä), että tuntui kuin vauva yrittäisi päällään ja pikku kätösillään kaivaa tietään ulos alapäästäni. Ja koska se ei ollut selvästikään tarpeeksi epämukavaa, sai mukelon teutarointi aikaan pontevia supistuksia ja paineen tunnetta siellä sekä jossain peräpääni tietämillä. Puhkuttuani varttitunnin konttausasennossa hanuriani vatkaten hain Panadolin ja painuin kuumaan suihkuun. Torppamme lämminvesivaraajasta ehti ehtyä kuuma vesikin siellä luttaillessani, mutta lopulta sain supistukset laantumaan ja sitä myöten vauvakin taisi tajuta, että vähempikin melskaaminen riittäisi.
Huh. Mielessä vilisi jo toimintasuunnitelma, miten mahdollisimman nopeasti ja vähillä askelmäärillä hoitaisimme kaikki eläimet ennen synnärille lähtöä siihen kuntoon, että ne kärsisivät odotella hoitotädiksi lupautunutta kälyäni (joka muuten on tällä hetkellä Teneriffalla tai jossain, tajusimma vasta, eli saapumisessaan saattaisi tovi jos toinenkin vierähtää).
Kun kuuma suihku oli onnistuneesti saanut pahimman apuva, synnytän -paniikin laantumaan, keitin kupin kahvia vain todetakseni, ettei mieleni todellakaan tehnyt mieli kahvia. Kahvitta kömmin siis takaisin vällyjen väliin, heräten parin tunnin pää sekaisena kuin Haminan kaupunki puhelimen pärinään. Äiti se siellä soitteli niinkin tärkeällä asialla, että kuinka mua ja Anttia alkaa ihan just kohta ahdistaa, jos ei jo laiteta vauvan huonetta kuntoon (ei ala, sillä vauva tulee tuskin tarvitsemaan yläkerrassamme sijaitsevaa huonettaan ainakaan ensimmäisen parin elinvuotensa aikana), ja että kuinka pikkukoiramme Elli tulee olemaan vauvalle vaaraksi ja vauvaa tulee kaikin tavoin suojella (Elli rakastaa lapsia, on ollut loistava vauvojen seurassa ja vaikkei nyt olisikaan, järjetön panikointi tuskin asiaa suuntaan tai toiseen hirveästi muuttaa).
Aha.
Ei ne tappajatkaan koko ajan riehu, välillä ne ottaa nokoset
**
Kyllä mua nyt taas koetellaan. Olot ovat onneksi helpottaneet satunnaisia supistuksia ja omituisia hetkittäisiä paineentuntemuksia lukuunottamatta.
Mutta.
Iltapäivän mittaan mahasta on kuulunut vauvan voimakkaampien potkujen yhteydessä pari kertaa selvästi kuuluva ’naps’. Sellainen, kuin kielen napsautus tai naksahtavan nivelen ääni. Googlaamalla en tullut hullua hurskaammaksi, sillä keskustelupalstojen anti asiaan on aikalailla suattaapi ollannii mutta suattaapi olla ettei –tyyppistä arvailua. Jotkut kirjoittavat kalvojen poksuvan ennen vesien menoa, jotkut ovat sitä mieltä, että vauvan polvet ne siellä vain naksuvat sen jumpatessa raajojaan ahtaassa tilassa.
Aha.
Mene ja tiedä nyt sitten näistäkin napsahduksista. Sen ainakin tiedän, että tänään on saatu taas niin tuutin täydeltä raskausajan auvoa, että allekirjoittaneella napsaisi nyt ainakin suu.