Apua, sukulaiseni raskausoireilevat!
Ensikertalaisena vauvantekohommiin ryhtyessämme olin tietoinen, että raskausaikana hormonitoimintani tulee muuttumaan ja voi näin ollen aiheuttaa välillä vähän hassahtanuttakin käytöstä. Hormonitoiminnan muutoksia voi ilmetä kai myös isäytymisen kynnyksellä olevilla miehillä. Mutta se tuli mulle hieman puskista, että ilmeisesti myös puoli sukua voi vinksahtaa päästään, kun laskettu aika alkaa lähestyä.
Jälleen meille tarjoiltiin tästä esimerkkiä suoraan elävästä elämästä, kun isäni kävi männä päivänä luonamme kahvilla ja käynnisti varsinaisen sekoavien sukulaisten dominoefektin. Minä onneton menin läikyttämään kahvia lattialle. Sitä siivotessani isäukkoni nappasikin rätin kädestäni ja alkoi pyyhkiä tahraa lattiasta. Yht’äkkiä tuon läikkyneen kahvitilkan seurauksena koko vastasiivoamani talo alkoikin näyttää hänen silmissään ihan hävityksen kauhistukselta. Että kyllä täällä kunnolla siivota pitäisi ja sä et kyllä saa imuroida yhtään mitään ja mitä se sun äitiskin meinaa kun ei se ikinä käy täällä sua auttamassa. Huomautukseni, että talo oli kyllä samaisena aamuna toimestani ihan ongelmitta siivottu ja että äidillekin olen ohjeistanut pyytäväni kyllä apua sitä tarvitessani, kaikuivat kuuroille korville. Vielä tuulikaapissakin kuulin sen mutisevan itsekseen jotain siivoojien tilaamisesta. Kun se vauvakin voi syntyä minä hetkenä hyvänsä ja kaikkea.
No, kerrankos sitä tulevalle vaarille käy vanha kunnon flipedi-flop, tuumasin ja unohdin koko episodin. Kunnes eilen huomasin isoäitini soittaneen minulle neljä kertaa sillä välin, kun olin viivähtänyt vajaan kymmenen minuuttia kanojen ruokintareissulla. Pelästyin tietysti, että nyt on mummulla joku paniikki päällä, kun noin sarjatulella on koittanut minua puhelimitse pommittaa. Ja niin sillä olikin.
”Apua kuule kun mä en saa äitiäs kiinni ja nyt en sitten pysty sen kanssa yhtään sopimaan, että millä aikataululla me ollaan sinne huomenna tulossa!” Öö. Ehdotin tauotta luuriin palattavalle mummulle, että mitä jos lähdettäisi ihan alusta liikkeelle, sillä putosin heti alkuunsa kärryiltä siitä, mistä helvetistä nyt oikein oli kyse. Kupletin juoni alkoi kuitenkin hiljalleen aueta, ja kävi ilmi, että isäni oli meillä käyntinsä jälkeen ollut mummuun yhteydessä ja usuttanut tätä tarjoutumaan siivousavukseni. Normaalisti isäni on ihan tolkun ihmisiä ja tajuaa, että mummua hätyytellään apuun vain äärimmäisessä hädässä tai silloin, kun halutaan ihan huvin ja urheilun kannalta saada sekaisin puoli Pirkanmaata. Nyt siltä taisi jossain kummallisissa vaariutumisen aiheuttamissa pesänrakennushuuruissa unohtua tämä perheen kirjoittamaton sääntö. Niinpä mummuni oli – ilman mitään ennakkoilmoitusta – tuppaamassa meille suursiivousta tekemään äitini kanssa. Ja olipa soppaan tavalla tai toisella sotkettu äitini lisäksi myös isän vasta synnyttänyt serkku sekä edesmenneen isoisäni veljen ex-vaimo.
Aika monta perheenjäsenten ja sukulaisten kanssa käytyä puheluminuuttia myöhemmin olin saanut jokaisen osapuolen vakuutetuksi siitä, että meillä asuu kaksi ihan toimintakykyistä, pystyvää aikuista ihmistä, jotka kyllä kykenevät itse lataamaan tiskinsä tiskikoneeseen ja imuroimaan koirankarvat nurkista pöllyämästä. Ja että tämä julistukseni pätee, kunnes minun tai Antin toimesta toisin todistetaan.
Puhelinrumbasta päästyäni sivusta kuunnellut Antti oli ilman eri kehotusta laittanut Netflixistä hollille Sons of Anarchyn kutoskauden avausjakson. Kyllä onni on oma mies, joka osaa lukea peliä ja tietää, ettei mikään saa vaimoa rentoutumaan vauhkoontuneiden sukulaisten kanssa vääntämisen jälkeen niin kuin kunnon aseilla räiskimisen ja turpajuhlien katselu.