Raskausviikko 33 ja nukkumisen vaikeus
Raskausviikko 33 alkaa hiljalleen vedellä viimeisiään, ja Vau.fi Odotuslaskurissa seisoo seuraavaa:
Monien yöuni muuttuu tässä vaiheessa levottomaksi. Mikään asento ei pitemmän päälle tunnu hyvältä. Lapsi liikkuu ja painaa virtsarakkoa. Pian vatsasta tulee niin iso, että on vaikea löytää hyvää nukkumisasentoa.
Muuten ihan jees, mutta anteeksi niin mikä yöuni?
Vaikka kaikki tuntuvat hämmästelevän, miten masuni voi olla näin pikkuinen vielä näillä viikoilla, alkaa se omassa varressa kiinni ollessa jo tuntua melko tukalalta. Isäukon puolelta perityn notkoselkäisyyden ja muutoinkin kovin liikkuvaisen tukirangan ja nivelistön vuoksi alaselkävaivat ja iskiaskivut alkoivat vaivata jo joskus raskausviikon 14 tienoilla. Luonnollisesti kasvavan pömppiksen myötä kivut ovat ottaneet ihan uutta tuulta purjeisiin. Ja sekös vasta tekee hyvän nukkumisasennon löytämisestä varsinaisen suorituksen!
Vielä kun masu on täynnä touhukasta vauvaa ja mielikin asettunut johonkin ihmeelliseen kestolevottomuusmoodiin, niin voin kyllä sanoo että voin kertoo.
**
Olin lapsena melko huono nukkuja, ja minulla oli usein unettomuuden iskiessä tapana kömpiä olohuoneen sohvalle, jossa isäni katseli aina yöt läpeensä työnsä vuoksi NHL-pelejä. Pelien selostusta kuunnellessa uni tuli alta aikayksikön. Onneksi Antti on myös jääkiekkomiehiä, ja yölliset NHL-kisastudiot kuuluvat meidän arkeen vielä nykyisinkin. Peliselostuksen kuunteleminen lyö minulta edelleenkin tajun kankaalle, kun muut poppaskonstit eivät enää pure. Niinpä viime yönäkin tämän väsyneen mamin tainnutti kahdelta yöllä alkanut änäripeli.
Viideltä havahduin siihen, kun isännän kisakunto petti ja hän päätti käydä yöpuulle. Torkuin epämääräisissä viiden minuutin pätkissä tunnin, kunnes tuumasin, että yhtä hyvin voin tehdä jotain hyödyllistä ähinän, vaikerruksen ja vällyjen välissä piehtaroinnin sijaan. Tuuppasin lisää pökköä vielä Antin kipinävahtivuoron jäljiltä hehkuvaan puuhellan hiillokseen, täytin vesikannut ja lähdin tarpomaan lammashaalle.
Yön aikana lämpötila oli lauhtunut -30 asteesta johonkin kahdenkymmenen pakkasasteen tietämille. Tunnelma oli suorastaan trooppinen! Elikot olivat vihdoin taipuneet illan pakkaslukemien edessä ja kömpineet nukkumaan sisätiloihin. Pahnojen seasta kuului tasainen heinän rouskutus, ja unesta sikkaraiset silmät seurailivat hääräilyäni mennen entistä enemmän sikkaraan rapsutellessani villaisia korvantaustoja. Kovasti olisi houkutellut köllähtää paksuun heinäkasaan lampaiden viereen ja simahtaa siihen.
Sekä tänään että eilen päätin syödä aamupalaksi Antin paistamia lättyjä mansikkahillolla ja kermavaahdolla, ihan vaan kostoksi. Ja juhlistaakseni sitä, että pakkasen lauhduttua Elli-koiramme suostui ekaa kertaa pariin päivään pissaamaan ulos.
Aika kiire meidän rinsessalla oli siltikin kaakeliuunin lämpöön köllöttelemään kusreissun jälkeen
Mitenkäs teillä muilla tänne eksyneillä, jotka olette olleet, tai olette parhaillaan, paksuna? Onko uni alkanut tökkiä loppua kohti, ja oletteko löytäneet jotain kokeilemisen arvoisia vippaskonsteja nukkumisen helpottamiseksi?
