Saavutettu etappi + lätinää vauvanvarusteiden materiaaleista
Raskausviikko 34 rapsahti mittariin tällä päivämäärällä, vaikka useaan otteeseen on häilynyt pelko persiissä, että tullaanko pääsemään edes tänne asti. Kipeiden, välillä säännölliseksikin äityneiden supistusten vuoksi olen ravannut sekä synnärin päivystyksessä että neuvolalääkärin vastaanotolla useaan otteeseen. Raskausviikon 34 antoivat meille sieltä etapiksi, että kunhan sinne saakka onnistun pitämään jalat ristissä niin sitten ei vauvaa enää estellä, jos päättää ruveta hätäiseksi ja ilmaantua maailmaan etuajassa.
Rasti seinään, nyt on siis se etappi saavutettu. Toki toivon, että vauva malttaisi köllötellä masun puolella ainakin sinne 37 viikolle asti (vaikka uumoilenkin nyt, että kun olen useiden viikkojen ajan joutunut valmistautumaan henkisesti siihen, että vauva pötkähtää maailmaan ennen aikojaan, meneekin se todellisuudessa kaksi viikkoa yliajalle).
Vauvan viihtymistä masun puolella vielä muutaman viikon olen toivonut siksikin, että aika kaiken valmiiksilaittoon tuntuu loppuvan kesken. Tänään lajitellessani hankkimiamme vauvanvaatteita koon mukaan käyttöönottoa varten sain kuitenkin ilokseni huomata, että vaatepuoli meillä alkaa olla jo aika hyvällä tolalla. Vanhaan, vetoisaan puutaloon muuttomme myötä on vaatteiden materiaalien merkitys korostunut ihan uudella tavalla: on tullut huomattua, että kun ulkolämpötila keikkuu siinä kahden- ja kolmenkymmenen pakkasasteen tienoilla ja vanhat, hiirten nakertamat eristeet seinissä alkavat falskata oikein olan takaa, eivät akryylilankaiset sukat ja polyesterinen neule tahdo liiemmin lämmittää. Niinpä me isännän kanssa olemmekin lahjoittaneet valtaosan tekokuituisista vaatteistamme pois ja vaatekaappimme sisältö koostuu aika pitkälti hengittävistä luonnonmateriaaleista, kuten puuvillasta ja villasta. Samaa linjaa olemme noudattaneet luonnollisesti myös vauvelin garderobia kootessamme. Onneksi puuvilla tuntuu olevan suosittu materiaali vauvanvaatteissa, ja kirppareilta on löytynyt hyvällä otannalla myös villaisia tamineita vastasyntyneelle sopivassa koossa.
Koska blogeissa vaan kuuluu julkaista näitä päivän asu -kuvia, niin tässäpä tätä: erityylikkääseen tämän(kin) päivän asukokonaisuuteeni kuuluvat puuvillainen kerrasto, jonka päällä virttyneet verkkarit (huomatkaa housun tahra: kanalassa munintapesiä tyhjätessäni laitoin munat toppahousujen taskuun, ja luonnollisesti unohdin ne sinne, kun lähdin kantamaan heinää vuohille ja lampaille. Eikös innokas Cessi-vuohi sitten päättänyt hypätä minua vasten survaisten sorkkansa munia sisältävään taskuun, joka iloisesti vuosi raa’an kananmunan taskun läpi alusvaatteisiin asti), pitkähihainen puuvillapaita, alpakan- ja lampaanvillainen neule sekä omaan koon 37 jalkaani lähestulkoon sopivan kokoiset, noin neljä numeroa liian isot villasukat. Myös kissan päällä näkyvä turkki 100% luonnonmateriaalia.
Paitsi vaatteissa, myös sisustustekstiileissä suosimme luonnonmateriaaleja niin pitkälle, kuin mahdollista. Materiaalien suhteen olen vauvantarvikehankinnoissamme ollut oikein erityisniuho, mitä tulee lapsukaisen uniasioihin. Ajatuksena on ollut nukuttaa pikkutyyppi viekussamme perhepetityyliin, lampaantalja-alusella.
Villatalja on vauvan unitouhuja ajatellen oikein käypä kapistus, sillä villa on kylmällä säällä lämmittävä, lämpimällä viilentävä, todella hengittävä ja antibakteerinen materiaali. Pesua se kaipaa vain harvoin (jos ollenkaan), ja puhdistukseksi riittääkin usein tahrojen poisharjaaminen sekä säännöllinen tuuletus. Meidän lampaantaljamme köllöttelee parhaillaankin takapihalla tuiskussa ja lumisateessa puhdistumassa kunnon pöllytyksen jäljiltä. Villan tuotannon eettinen puoli saattaa joitakuita arveluttaa, mutta esimerkiksi suomalaisilla lammastiloilla eläinten olot ovat yleisesti ottaen hyvät. Taljat ovat lihatuotannon sivutuotetta ja siksi ekologisia, mahdollisimman ison osan eläimestä päätyessä hyötykäyttöön. Monesti esimerkiksi vauvanvaatteissa näkee käytettävän merinovillaa, jolloin on syytä selvittää, ettei valmistaja ole käyttänyt materialeissaan mulesing-menetelmällä silvottujen lampaiden villaa. Esimerkiksi Ruskovilla -merkki on varteenotettava, mulesing-vapaita merinovillatamineita myyvä yritys.
Huovutettu villa käy myös hyvin kosteussuluksi vauvan petiin lakanoiden alle, sillä villan kosteudensitomiskyky on todella hyvä, eikä se tunnu märkänäkään kylmältä. Itse haaveilin huovuttavani omien lampaiden syyskerinnöistä saaduista villoista nukkuma-alustoja vauvalle, mutta harmikseni edellinen omistaja ennätti keriä lampaat ennen kuin haimme ne meille. Kevään kerintöjen villasadosta ajattelin kuitenkin väsäillä villapatjoja vauvaa varten. Saa nähdä sitten kuinka onnistuu, sillä perhepiirissä käsityötaitoni tuppaavat usein saamaan osakseen lähinnä vahingoniloista hekottelua ja hienovaraista vittuilua.
Villahousutehtaalla kaikki hyvin.