Mikä riittää?

”En koskaan saa tarpeeksi sitä, mitä haluan”.

Olen elänyt turvallisen lapsuuden ja nuoruuden. Minulla on ollut ympärilläni rakastavien ihmisten lisäksi materiaa; harrastusvälineitä, leluja ja säähän sopivia vaatteita. Olen jo pienenä pitänyt vanhoista tavaroista ja tykännyt sisustaa, oli kyse sitten barbien leikkilinnoista, nukketalosta tai leikkimökistä. Olen myös aina kiintynyt tavaroihin ja muodostanut tunnesiteitä niihin.

Kun kolme vuotta sitten ostimme pienen vanhan talon, havahduin uuteen  ajatukseen. En enää haaveilekaan isommasta kodista, vaan haluan elää tässä! Yläkerta on vielä rakentamatta, joten hieman lisätilaa on ehkä vielä tulossa. Toisaalta 70 m2 pitäisi olla oikein riittävästi kolmelle hengelle. Talomme on sata vuotta vanha ja aikoinaan tässä on asunut useampi perhe yhtä aikaa, joten kai me kolme tänne sovimme?

Vähitellen minulla onkin kypsynyt ajatus siitä, että enemmän sijaan haluan elämältäni riittävästi. Sekä materiaa että henkistä hyvää oloa. Ja koska ainoastaan minä voin määritellä elämäni raamit, voin myös päättää, mikä riittää.

Haluan puhdistaa ajatukseni siitä, että minun tarvitsee koko ajan haalia jotain lisää. Lisää töitä, lisää vaatteita, lisää huonekaluja… Ei, ei tarvitse. Sen sijaan haluan arvostaa sitä mitä jo on, pitää vanhoista tavaroista huolta ja kunnostaa niitä kestämään vuosien käyttöä. Luultavasti osa projekteista ei tule päättymään onnellisesti, mutta erehdyksen kautta voinee oppia paljon.