Tämä on aihe, josta olen aina halunnut puhua ja vaikka siitä pikkuhiljaa puhutaan enemmän ja enemmän, silti mielenterveysongelmat herättävät aina negatiivisen kuvan ihmisestä. Niinpä haluan kertoa tästä täällä. Koen olevani perusiloinen äiti, en ole itsetuhoinen, en ole aina mieli maassa, silti diagnoosinani komeilee sekamuotoinen ahdistuneisuushäiriö ja keskivaikea masennus. En häpeä niitä, kerron hyvin avoimesti ihmisille […]

Haluan jo heti alkuun sanoa, että tämä teksti voi provosoida etävanhempia ja tarkoitukseni ei ole heitä väheksyä, tuomita tai yleistää. Missä mennään? A:n tapaturmasta on kulunut jo jonkun aikaa, kipsi on ollut nyt viikon ja elämä on ollut melko kuormittavaa, mutta onneksi on hyvät tukiverkostot joiden avulla varmasti selviämme tästä. A saa toisinaan ”raivareita” kipsin […]

Juhannus tuli ja se myös meni, nyt hetkeksi palaamme kuitenkin vielä siihen ihanaan keskikesän juhlaan! Odottamani lapsivapaa juhannuksena menikin enemmän ja vähemmän puhelimessa A:n kanssa. A oli loukannut juhannusaattona jalkansa. Tässä kohtaa tiedossani oli, että lapsi ei kävele, polvi on kipeä ja on kaatunut trampoliinilla, koska trampoliinilla on ollut kaksi hyppijää yhtäaikaa. Tässä kohtaa tietenkin […]

Meidän kesä kääntyi aivan hetki sitten päälaelleen. A:lla murtui jalka heti polven yläpuolelta tämän odottamani lapsettoman juhannuksen aikana. Tätä tosin emme saaneet tietää, kuin vasta pari päivää sitten. Tästä tarinaa kyllä myöhemmin, kunhan olen saanut pahimmat tunnepuuskani ja vihastumiseni asioista laantumaan. Onneksi kuitenkin on vielä paljon asioita, mitä voi tehdä lapsen kanssa, joka istuu pyörätuolissa. […]

On todella vaikeaa katsoa lapsen kanssa piirrettyjä. En oikeasti vain osaa keskittyä asioihin, jotka eivät minua itseäni kiinnosta juuri ollenkaan, keksin varmasti muutakin tekemistä. Vaikka onhan piirretyissä oikeasti todella hyvää huumoria aikuisillekkin, mutta en malta istua elokuvailtojen aikana paikallaan. Etenkään jos ei ole mitään käsityötä mitä siinä samalla tehdä. Olen muutenkin todella huono elokuvien katsoja. […]

Koen olevani yksinhuoltaja, vaikka meillä on A:n isän kanssa yhteishuoltajuus. A on kuitenkin pääsääntöisesti aina minulla, olenhan lähivanhempi. A:n isä asuu toisella paikkakunnalla ja käynnit isän luona ovat ”vain” joka toinen viikonloppu. Nyt varsinkin uhmaiän ollessa kunnolla päällä lapsivapaiden merkitys itsellenikin on kasvanut ja mieleeni on herännyt kysymys. Olenko ihan kamala äiti vai itsestään huolta […]