En oikeasti voi sietää piirrettyjä

On todella vaikeaa katsoa lapsen kanssa piirrettyjä. En oikeasti vain osaa keskittyä asioihin, jotka eivät minua itseäni kiinnosta juuri ollenkaan, keksin varmasti muutakin tekemistä. Vaikka onhan piirretyissä oikeasti todella hyvää huumoria aikuisillekkin, mutta en malta istua elokuvailtojen aikana paikallaan. Etenkään jos ei ole mitään käsityötä mitä siinä samalla tehdä.

Olen muutenkin todella huono elokuvien katsoja. Elokuvat kestävät liian pitkään minun makuuni, mutta piirretyt kyllästyttää jo heti alkuun. Ja tykkään katsoa vanhoja tuttuja sarjoja uudelleen, jotka osaan jo ulkoa, koska silloin ei haittaa jos välillä tekee jotain muutakin.

En tiedä teistä, mutta minä en muista puolienkaan piirrettyjen nimiä mitä A katsoo, en tiedä niiden hahmojen nimiä ja jos tiedän, en taida tietää miltä ne näyttävät.
Tässä kohtaa voin kiittää A:n isää siitä, että hän tykkää katsoa lastensa kanssa piirrettyjä ja pelata pelikonsoleilla erilaisia pelejä. Jääköön minulle askartelut ja muu luova toiminta A:n kanssa.

Onko väärin, että en ole niin läsnä silloin, kun A haluaa katsoa elokuvaa? On se varmaan. En kuitenkaan pode huonoa omatuntoa tästä, sillä olen läsnä muissa asioissa ja sylini on aina avoin A:lle. Olenhan ihanan kamala äiti!