Julian on pieni kylä reilun tunnin ajomatkan päässä San Diegosta, lähinnä kuuluisa omenapiirakoista ja siitä että siellä voi nähdä lunta talvis aikaan!

Vaikka reilut seitsemän vuotta ollaan täällä asuttu ja joka vuosi suunniteltu siellä käyntiä, vasta viime viikonloppuna vihdoin selvittiin matkaan.

Mentiin moottoripyörällä koska maisemien piti olla näyttävät.

Olihan ne, varsinkin kun ”eksyttiin” ja ajeltiin tunti ylimääräistä väärään suuntaan koska exitissä ei lukenut Julian…

Jossain vaiheessa mies pysäytti kun alettiin jo menemään vuorilta alaspäin kohti aavikkoa, katsottiin navigaattoria ja kirvattiin. Ei ku takas päin tunti!

Noh, selvittiin sitten paikalle ja lämmintä omena siideriä heti! Helpotti vähän kipeää takamusta…

Olin myös iloinen että sain laittaa uuden nahkatakkini eka kertaa päälle. Ostin tämän hyvästä alesta jo viime kesänä, ei vaan täällä San Diegon helteessä ole ollut käyttöä.

Ei se siideri nyt ihan nuin taivaallista ollut kuin miltä kuva näyttää…

Maisemia matkalta.

Tässä minä omassa pinkissä kalapallossa (fishbowl)!

Julianin ”keskusta” ei ole todellakaan suuri, pari kolme korttelia.

Tässä se kuuluisa piirakka paikka.

Mietin että mikähän kurkistus reikä tuossa kyltissä oli…ei tullut katsottua mitä näkyis.

Muitakin oli tullut moottoripyörällä!

Tässä sitä piirakkaa, vähän pettymys. Ihmeen pitkän (siis kuinka kauan kestää laittaa pala lautaselle ja pursottaa valmista kermavaahtoa päälle?) odottamisen jälkeen saatiin kylmä (?!!?) piirakka pala ja todettiin että olis pitänyt mennä odottamaan vähemmän kuuluisaan paikaan kadun toiselle puolen mihin jono oli viisinkertainen.

Noh, seuraavalla kerralla paremmalla menestyksellä. Varsinkin kun osataan sitten mennä oikeaa reittiä!