Linja 23

Olin matkalla Ikeasta kotiin. Mielestäni täysin räjähtäneen näkösenä istuin bussiin numero 23 ja heitin sinisen kassin ikkunapaikalle. Pistin Samuli Putron soimaan korvanapeista, hymyilin tyytyväisenä ajatuksissani ja hypistelin puisia henkareita. Samuli laulo kehon voimasta.

Yhellä pysäkillä satuin kiinnittään huomioo kyytiin hyppääviin ihmisiin. Huomasin pysäkillä jonkun urheilijapojan harmaissa verkkareissaan, mutta jatkoin pään sisäistä keskustelua herra Putron kanssa ja tuijotin Ikea-pussini takaa ikkunasta ulos. Harmaat housut ja sählymaila asettu käytävän toiselle puolen.

Jossain kohtaa havahduin siihen, että verkkarit heilu mun edessäni siinä bussin keskitilassa, ja se sälli räpläs lompakkoonsa ja kyräili mua kulmiensa alta. Mietin vaan, että jo on erikoinen kaveri, ja jatkoin maisemamatkailua, kunnes tajusin että helvetti, sehän puhuu mulle. Oli nöyrryttävä ja luovuttava kuulokkeista.

Se pohti, että ollaan varmaan samassa koulussa opiskeltu, että jossain koulun bileissä nähty kun oon niin tutun näkönen. Kerroin, etten oo yksissäkään koulun bileissä käyny. Mutta mukavan vanhanaikanen avausrepliikki. Ei menny kauaa kun se jo kartotti mun siviilisäätyäni.

-Ei varmaan tartte baarissa seuraakaan käydä ettimässä, kun todennäkösesti seurustelet? Siinä kohtaa repesin nauraan.

-En todellakaan seurustele, jos tässä siitä on kysymys. Ihmettelin, kun se roikku siinä käytävällä vähän levottomana kun pysäkit jäi taakse, ja lopulta se jäi mun kanssa samalla pysäkillä.

Se seisoskeli siinä sählymailansa kanssa ja sano, että on menossa pelaan. Naureskelin, että ootkohan sää joku sekopää, ja se loukkaantu, että onko sitä heti sekopää jos selvinpäin tulee jutteleen. Mun mielestä aina uuden ihmisen kanssa on tilaa pienelle sekopää vitsille. Tää ei syttyny.

Siinä me huojuttiin rotvallin reunalla mun kotikadun päässä kun se kysy, että

-No, mitä sä tästä aattelet? Pyysin hieman tarkentaan, ja se kysy, kiinnostaisko mua tutustua paremmin. Olihan se nyt niin urhee lähestyminen, että tottakai luovutin tarkkaan varjellun salaisen puhelinnumeroni, johon se lupas pelinsä jälkeen soittaa kello 22.30.

Illalla löysin itteni kello 22.30 tuijottamasta puhelintani. Tasan 22.31 se soi ja hetken päästä mää räkätin päiväpeitollani rajun hepulin kourissa, kun me veresteltiin bussimatkaa. Se pohti, että mikä helvetti sielä ulkona oli niin kiehtovaa,  etten pystyny sekunniks päätäni kääntään häntä kohti. Mää tiedustelin, että eikö muuta keksiny siinä bussissa heiluessaan tehä kun levitellä lompakkoonsa. Sovittiin, että mennään pelaan frisbee golfia. Varotin, että mulla on järkyttävän huono sihti.

Me nähtiin kaupalla; se halus ostaa evästä. Se valkkas viinirypäleensä erittäin huolellisesti. Se oli myös hellepäivästä johtuen erittäin huolissaan nesteytyksestä, ja pyöri sielä juomahyllyjen välissä pitkään valkkaamassa eri makusia kuplavesiä. Mää poukkoilin keksihyllyllä ja naureskelin ittelleni.

Me käveltiin sen luokse hakeen frisbee kiekkoja, kun näin, että sen talon vieressä oli mun ystäväni työpaikka. Nesteyttäjä oli huipputyyppi, ja yllytti mut meneen ja yllättään ystäväni. Löysin avonaisen oven, hyökkäsin takaapäin ystäväni kimppuun ja sit huudettiin. Sovittiin mun sen kanssa, että nähdään sen työvuoron jälkeen.

Me mentiin hakeen kiekkoja sisältä ja unohduttiin sinne pelaan korttia. Mää pälyilin sitä miestä korttieni takaa ja mietin, miksei tee mieli tehdä syntiä. Me hävittiin ja voitettiin molemmat, 2-1 Nesteyttäjälle, ja se söi paketin pinaattilättyjä. Ulkona me heiteltiin frisbeetä mun ystävää ootellessa, ja juteltiin, ja se tuntu vähän siltä, kun ois vanhan kaverin kanssa pelaillu.

Työn raskaan raataja saapu paikalle ja tuli siihen hämmästeleen tilannetta:

-Te tapasitte bussissa? Siis te ette tunne toisianne? Siis sää et tiedä, kuka tää mies on? Löin siihen miehen koko nimen tiskiin, että sen verta tiedän miehestä. Työläinen kutsuttiin spontaanisti mukaan pelaileen ja lähdettiin kolmestaan viettään ensi treffejä. Yhtään se ei haitannu, koska mitään tarvetta kaksin kiehnäämiselle ei tuntunu olevan. Me samottiin peliradalle yks pyörällä ja kaks kävellen. Aurinko poltti ihoo ihanasti.

Pelaaminen oli mahtavaa. Sihti oli pielessä ja voimankäytön hallinnassa säätövaraa, mutta Nesteyttäjä jakso kannustaa ja kehua. Kuulemma kehityskaari oli huikee. Vitut ollu.

-Puheenlahjas on huikeet, sanoin sille ja pyysin kohteliaasti juotavaa. Se oli todellinen huolenpitäjä lasten kesäretkellä, kun Työläisen kans nakeltiin kiekkoja metsään ja kerjättiin vettä ja viinirypälettä. Hieno  mies.

Lopulta me palattiin sen luokse kun ilta alko viileneen. Me käytiin paluumatkalla leikkimässä lasten leikkipuiston tasapainoradalla ja mää totesin sen päässeen tissibaariin. Se rynkytti mun tasapainolautaani ja tytöt pomppi topin alla onnellisina samaan tahtiin, kun teline ryskäs.

Me mentiin Työläisen kans kaks päällä pyörällä ja Nesteyttäjä juoksi vieressä. Se oli todellinen urheilija. Kateltiin siinä pyörän päällä epäuskosina, kun se loikki eteenpäin ku gaselli, ja myöhemmin junassa mun ystävä sano mulle järkyttyneenä:

-Näiksää, ne sen rintalihakset? Ne oli jumalauta yhtä isot, kun sun tissit!

Me mentiin vielä Nesteyttäjän luo kattoon juna-aikataulut. Istuttiin kolmisin sen eteisen lattialla kiekkojen keskellä ja kateltiin ajankohtanen kesäkumi-biisi Työläisen puhelimesta. Lähdön hetkellä Nesteyttäjä keksi häätää mun ystävän raappukäytävään, että voi hetken vielä ”halailla” mua. O ou.

Se tarttu mua kasvoista ja suuteli. Se irrotti mun huulet omistaan ja tuijotti hyvin syvälle silmiin. Tää ois kaikki saattanu olla tosi romanttista, jos ei se ois ollu niin kiusallista. Ne katseet oli kun Kauniista ja rohkeista, jotenkin teennäisiä. Ei puuttunu kun saksofonit taustalta. Suudelmien ja tuijotusten välissä mää hymyilin omasta mielestäni hyvinkin vaivaantuneesti, mutta se ei sitä huomannu. Illalla se soitti ja fiilisteli niitä suudelmia. Voi perkele.

Ongelma oli sen ääni. Se oli upee, ja ihan liian miellyttävä. Sitä puhelimessa kuunnellessani mun oli pakko sopia uudet treffit. Sen kanssa oli kivaa ja ajatuksetkin monella tapaa kohtas. Miksei? Mentiin pelaan krokettia. Vettä ropisi harmaalta taivaalta jalkkiskentän laidalla, kun hävisin tyylikkäästi kaikki pelit putkeen. 3-0 Nesteyttäjälle. Me siirryttiin kahvioon pitään sadetta. Mua häiritti kun ei tehny mieli käydä siihen käsiks, ei vaikka valkonen t-paita oli liimaantunu sen iholle, joka kumpuili treenattujen lihasten päällä.

Yritin selittää sille, etten tunne semmosta kipinää kun pitäis. Ei kahen ihmisen pidä kopioita toisistaan olla, mutta eihän se nyt toimi jos ei toiseen ollenkaan halua tarttua. Se ei ymmärtäny, vaan lähti saatille ja tuli bussipysäkille suuteleen. Autot ajo meidän ohi ylinopeutta, mutta mun sykkeet pysy tasasena.

Se halus nähdä vielä kerran, vaikka tiesi, etten halua jatkaa tapailua. Me istuttiin hiekkalaatikon reunalla leikkipuistossa, kun se tivas multa perusteluja mun tunteille, tai niiden puuttumiselle. Se oli taas menossa pelaan ja se viikko sitten niin rauhallinen sählymaila viuhu edestakasin mun edessäni kun nesteyttäjä meuhkas mulle, etten voi tietää haluanko sitä, kun en oo koskaan ollu sen kanssa neljän seinän sisällä ja antanu mahollisuutta. Siis että menisin kyläileen ihan kokeilumielessä, jos sittenkin vaikka haluaisin? Kyllä mää omat himoni tiedän, eikä ne kysy neljää seinää, kun yhtäkin vasten voi nojata.

Se kysy, että onko mulla tapana aina edetä miesten kanssa hitaasti. Totesin rehellisesti, että oon tainnu enemmänkin edetä liian nopeesti, ja oon ajatellu kokeilla vaihtelun vuoks tutustua kunnolla ihmiseen, ennenkun siirryn lihallisiin iloihin. En mää mitään ollu ajatellu, eihän näitä asioita pidä liikaa suunnitella. Kai mää yritin jotenkin pehmittää asiaani.

-On sulla varmaan aika hiljasta makuuhuoneessa, jos noin ajattelet! räyhäs Nesteyttäjä, ja jako mulle otteita keskusteluista, joita oli ystävänsä kanssa käyny liittyen muhun.

Mää istuin paikallani, ja mietin sitä tilannetta hämmentyneenä. Leikkipuistossa viilenevässä kesäillassa mää kattelin, kun mulle melkein tuntematon mies viuhto levottomana mun edessäni ja analysoi kovaan ääneen mun seksielämääni. Nauratti, mutten nauranu. Pyysin lopettaan sen sählymailan kanssa pelleilyn, ja sanoon kaiken mitä vielä on sanottavaa. Siinä mielessä harvinainen mies, että sai mut korottaan ääntäni.

Me jätettiin leikkipuisto taaksemme, halattiin, ja lähdettiin omiin suuntiimme. Vähän mua harmitti, että sen piti päättyä niin. Kai se hyväkin mies menettää malttinsa jos ei saa haluamaansa. Ehkä se sai purettua mun aiheuttamat aggressiot sählykentällä ja teki illan pelissä hattutempun.

Se oli ennen eka tapaamista jo pyytäny, etten polttas meidän treffeillä. Suostuin pyyntöön, ainahan muutama tunti menee ilmankin. Leikkipuistoepisodin jälkeen kävelin kotiin, istahdin takapihalle, sytytin tupakan, ja tein Nesteyttäjän ostamasta kuplavesipullosta tuhkiksen. Sitäkään ei koskaan viety neljän seinän sisälle, mutta kesti se pidempään kun viikon.