I will not be your father.

Seisoskelin ravintolan oven eessä oottamassa, mutta mua ei jännittäny ollenkaan. Aattelin, että se on myöhässä, mutta se työnsikin ihanan päänsä ravintolan ovesta pihalle. Halasin sitä ja se hymyili kauheen leveesti. Se neuvo mulle, missä meidän pöytä on.

Nousin portaat ylös ja näin meidän pöydän. Siinä oli pullo skumppaa ja kynttilä palamassa.

-Ihana ihminen! mää huusin sille, ja menin pöytään istuun.

Me juotiin skumppaa ja tutustuttiin. Se oli kauheen kiinnostunu ja se katto sairaan syvälle silmiin. Sen kasvot oli niin lempeet että mun teki mieli ottaa niistä kiinni ja suudella se hiljaseks, mutten tietenkään tehny niin, vaan tuijotin sitä ihan yhtä intensiivisesti ja yritin olla hetken hymyilemättä, kun naamaan sattu. Se kerto mulle, miten hienoo sillä oli ollu opiskeluaikana vaihdossa, ja suorastaan komensi mua lähteen.

Me oltiin vähän hönössä. Hihitettiin kun idiootit, kun joku alko naapuripöydässä juoruta mun nimisestä naisesta. Se kuulosti tietenkin siltä, kun ne ois puhunu musta, ja ne puhu ihan vitun häiriintyneitä juttuja. Meidän oli vietävä levoton käytöksemme pois siitä ravintolasta. Me käveltiin pysäkille, se veti mut lähelle itteensä ja mää sain vihdoinkin hukkua sen ihaniin huuliin. Multa katos ajantaju ja kaikki mitä ympärillä tapahtu. Toisaalta mää olin kuplivassa hönössä, mutta oli se silti romanttista kummikäki.

Toisilla treffeillä se vei mut kahville. Me istuttiin molemmin puolin liian leveetä pöytää ja yritettiin ylettyä toisiimme sen yli. Jostain syystä sitä ei yhtään haitannu mun väsyny ja melko hervoton käytös, vaan sen sijaan se tykkäs siitä. Me juteltiin paljon ja naurettiin vielä enemmän. Se oli niin vilpittömän ja hyvän olonen. Onneks se piti mun käsistä kiinni, oisin muuten valahtanu lattialle, niin veteläks se mut sai.

Me mentiin sen autoon, ja se sano mulle, että

-Kurkkaapa sinne lokeroon, ja hymyillen seuras mun ilmeitä. Avasin sen lokeron siinä etupenkkien välissä, ja siellä oli pienellä rullalla kaapelipiuha mun telkkariin. Olin kertonu Herrasmiehelle, etten kattele ikinä telkkaria, kun multa puuttuu se piuha, enkä ikinä muista ostaa sitä. Se siis anto mulle kolme metriä johtoo, ja musta tuntu niinkun se ois ollu hopeinen ketju, kun pitelin sitä liikuttuneena kaksin käsin ja tuijotin Herrasmiestä hämmentyneenä. Kiitokseks suutelin sitä pienen ikuisuuden, enkä irrottanu johdosta kun vasta kotona.

Kolmansilla treffeillä me mentiin syömään. Mää olin onnellinen. Ihan tavallisia treffejä, ihan tavallisen miehen kanssa. Se katto mua kesken syömisen ja juttelun yhtäkkiä merkityksellisesti silmiin, ja totes mulle, että

-En oo löytäny oikeeta hetkee sanoo tätä sulle, mutta… Sulla on tota purjoo hampaassa. Mää nauroin hysterian partaalla, että ei helvetti miten julma ihminen, se oli jonkun puoli tuntia tuijotellu sitä purjoo ja naureskellu itekseen.  Se kokos ittensä ja sano sen jälkeen, ettei halua tavata ketään muuta, pelkkää purjohammasta. Mää söin lisää purjoo ja taas sattu naamaan.

Sillon se tuli ekan kerran mun luokse. Kolmansilla treffeillä; todellinen Herrasmies. Mää yritin hiljentää itteni painamalla suuni sen ihoon, kun kuulin kämppiksen tulevan kotiin. Herrasmies kuiskas, ettei haluis mun lähtevän vaihtoon. Nukahdin onnellisena miehen tuoksuseen kainaloon, enkä halunnu lähtee mihinkään. 

Aamulla olin ihan tukossa, ja ilmotin töihin, etten oo työkunnossa.

-Voinko tuoda sulle Finrexiniä? kysy Herrasmies.

-Eihän sun tarvi, sää oot just lähössä töihin, vastasin ihan vilpittömän hämilläni.

-Entäpä jos haluan, se totes, ja paineli keittiöön. Mää kuuntelin epäuskosena vedenkeittimen ääntä. Se tuli muumimuki ojossa mun sängyn viereen, pussas mua otsalle ja lähti töihin.

Me käytiin Laten siipan ylläri kolmekymppis-risteilyllä. Herrasmies ei ollu mukana  reissussa. Me oltiin Laten kanssa joraamassa, kun joku nuori mies melkein kävi mun päälle. Alkuun mää juoksin sitä pakoon pitkin tanssilattiaa muka huvittuneena. Lopulta se kävi väkisin kiinni mun hinkkeihin, ja mää kävin kiinni sen naamaan. Oikeesti kävin, raapasin vahingossa sen silmäpussia.

-Eikö oo aivan sairaan hianoo, kun kotona oottaa Herrasmies?! huusi Late, kun mua rauhoteltiin Iskelmä baarin nurkkapöydässä. Aamulla me mentiin osteleen tuliaisia; Late lapsillensa, ja mää Herrasmiehelle. Itelleen Late osti nimikoidun pingviinihammasharjan, sellasen missä on imukuppi, että sen saa pystyyn lavuaarin reunalle. Se on edelleen paketissa, mää oon nähny.

Selvisin rankalta reissultani kotiin, ja Herrasmies tuli mun luokse. Olin tehny sille ruokaa, ja vasta syömisen jälkeen ohjasin sen mun huoneeseen, minne olin sängylle levitelly tuliaiseni. Kaks purkkia nuuskaa, pullo Jägermeisteria ja kolme yksittäispakattua kortsua. Yhessä pakkauksessa oli Darth Vaderin kuva ja teksti ”I will not be your father”.

Se heilu siinä mun sängyn vieressä ihan onnesta soikeena, heitti tuliaiset sivuun, ja me käytettiin yks yksittäispakattu. Istuttiin sen jälkeen sängyn laidalla ja kuunneltiin hiljaa, kuinka mun kämppis oli varannu suihkun, mihin me oltas kipeesti haluttu päästä. Vessasta kuulu ihan ihmeellisiä ääniä, ja me hihitettiin hiljaa, että mitä helvettiä se mahtaa touhuta siellä, että ei nää mitään ihan normaaleita suihkuääniä oo, mutta toisaalta se on ollu vessassa jo aivan sairaan pitkään, että eihän mikään muu kestä näin kauaa, kun suihku. Me kehiteltiin yhdessä omituinen vessaskenaario ja yritettiin pysyä hiljaa, vaikka samalla yllytettiin toisiamme hepulin partaalle. Ja sit mun kämppis teki elämänsä virheen ja pieras.

Me menetettiin kontrolli aivan täysin. Naurettiin vedet silmissä ja yritin kimittää Herrasmiehelle jotain kämppikselle jäävistä traumoista, häpeän tunteesta ja siitä, miten nää kyseiset äänet kuuluu nimenomaan vessaan jos jonnekin, mutta eihän kukaan pysty lopettaan nauramista sillon, kun se on sopimatonta. Herrasmies alko vetää takkia pälle, ja läyhäs mulle, että

-Nyt ulos röökille rauhottuun, eihän se kehtaa tulla muuten ulos vessasta! Me yritettin pitää turpamme kiinni se lyhyt matka mun huoneesta takapihalle, joka valitettavasti kulki vessan ohi. Just kun saavutettiin takaovi, Herrasmies päätti nöyryyttää mun kämppistä vielä vähän lisää, ja imitoi suullaan epäilyttävän hyvin sitä vessasta kantautunutta ääntä, joka meidät oli ajanu tähän pakotilanteeseen ens alkujaan.

Mua sattu keuhkoihin kun yritin hillitä huutooni hiljenevässä yössä. Toivottavasti kämppis ei saanu ikuisia arpia.

Herrasmies halus jatkuvasti tehä jotain. Mää olinkin kuullu tarinaa, että on myös sellasia tyyppejä, jotka haluaa viedä naisen ulos neljän seinän sisästä ja esitellä maailmalle. No, tää halus käydä ulkona syömässä, kattomassa stand uppia ja tehä viikonloppureissuja kylpylään. Kalenterissa oli kahden kuukauden päähän sovittua teatteria ja maakuntamatkaa. Mua nauratti ihan vitusti joku outo Kalevala-esitys, mistä Herrasmieskään ei tienny kun nimen, mutta tottakai mää lupasin mennä sinnekin. Me katottiin Kummeli kultakuume ja sotkettiin sohvatyynyt.

Se ei tainnu uskaltaa pysähtyä. Mää makasin sen sylissä kun käytiin läpi kalentereita ja diilattiin treffejä tulevaisuuteen. Herrasmiehellä oli myös lapsi. Lapsen äiti oli ilmottanu, ettei lasta saa tavata ykskään nainen, joka ei oo valmis muuttaan Herrasmiehen kanssa yhteen. Vittu että mun kurkkua kuristi.

Se haki mut yks ilta luokseen tekeen ruokaa ja kattoon leffaa. Me juotiin punkkua ja tehtiin lämmintä piirakkaa. Piirakka kuumeni ja mun sisälmykset tursuili onnee, ja mun tapauksessa onnen tunne purkautuu mahdollisesti aika rasittavana huutonauruna ja levottomana liikehdintänä. Sen saa hyvin rauhotettua käymällä himokkaasti mun kimppuun, tai sanomalla esimerkis vitsiin verhoillen ihan suoraa, että ”Hyvä nainen, turpa kiinni!” Senkin jälkeen on luonnollisesti suotavaa käydä kimppuun. Ja eikse oo kans ihan tunnetustikin kannustettavaa hiljentää nainen intohimosella suudelmalla? Naurukohtauksesta on ihanan lyhyt matka intohimoon.

Herrasmies oli sanonu mulle aikasemmin innosta uhkuen sen kotiovella, että

-Mä käyn tänään ihan ylikierroksilla, mulla on ihan ylienerginen olo! Mää en sitten estelly oman onneni näkymistä lainkaan. Sain hirveen kohtauksen keittiössä, nauroin onnen kyyneleet silmissä ja revin paitani kaula-aukkoo, kun en muutakaan keksiny. Herrasmies katto mua hiljaa ja syvästi järkyttyneenä. Se yritti verhoilla järkytyksensä vaisuun hymyyn, ja asetti kätensä rukoilevaan asentoon. Sen ilme kerto kaiken. Kaikessa hiljasuudessa se aneli näillä tukiviittomillaan epätoivosesti mua rauhottuun. Mää hiljenin kun seinään, ja jäin toljottaan sitä yhtä aivan järkyttyneenä, kädet edelleen pilalle venyvässä kaula-aukossa roikkuen. Mitä nyssaatana? Mun onni syöksy keittiön ikkunasta ulos, eikä tullu takas.

Pikkuhiljaa neljän seinän sisällä puhe hiljeni. Se halus käydä ulkona käyttäytymässä hillitysti ja tulla kotiin kattoon telkkaria sohvan kauimmaisiin päätyihin. Mää en kestäny sitä hiljasta intohimottomuutta, eikä se pärjänny mun äänekkäälle intohimolleni. Molemmilla oli kauhee elämän nälkä, mutta me haluttiin syödä eri menuilta. Se vei mut viimesen kerran kouluun, ja ajo pois. Mää katoin sen auton perävaloja, pyyhkäsin yhen kyyneleen poskeltani, ja hetken päästä nauroin hysteerisenä koulun kahvilassa. Mää olin hämilläni, mutta helpottunu, ja tiesin, että meitä oli kaks.

 

Ja mää sain taas huutaa. Mää huusin kun viimestäpäivää, ja kotona tein vaihtohakemuksen. Se hyväksyttiin. 

Mulla on edelleen se Darth Vader-kortsu. Se on mun sängyn alla, että sitä ois niinku helppo hamuta, kun eteen aina joskus nyt vaan tulee näitä himon hetkiä. Mulla ois ollu just viikonloppuna mahollisuus käyttää se, mutta me pärjättiin ihanasti ilman. Late sanoo, että mää oon vastuuton ehkäsijä. Saatanan Late, tiätää musta liikaa.