Kolmen sormen tekniikka

Me oltiin parin kaverin kanssa viettämässä juhannusta festareilla. Viereisessä leirissä pyöri helsinkiläispoikia. Ne pörräs siinä juhannuksen läpeensä turpa täynnä, ja lotras mun Pirkka aurinkorasvaa ympäriinsä vaatteet makkaraperunoissa. Ne oli kunnostaan huolimatta hyvää seuraa festareille (ei välttämättä tosielämään).

Vika päivänä istuskeltiin leirissämme valmiina uuteen nousuun, kun menin auton peräkontille hakeen lantrinkia mun viinapaukkuuni. Siellä istu söpön, mutta krapulaisen näkönen poika huppu päässä. Pyysin sitä piteleen mun mukiani, kun väänsin drinkkini. Tarjosin sillekin oman. Sen jutut oli yhtä söpöjä kun sen naama. Me juteltiin siinä pitkin iltaa, kun muu porukka nautti jossain taustalla viiniä ja aurinkovoidetta. Myöhemmin lähdettiin isolla porukalla valuun festarialuetta kohti, ja huppupää käveli mun vieressä. Mulla oli farkkusortsit ja mustat saappaat. Se sano niitä tappajan saappaiks.

Me ohitettiin valkonen pakettiauto, jonka takaovet oli auki, ja viereen oli pystytetty kyltti, jossa luki ”Pillunnuolentaa, 0€, opiskelija-alennus -50%.” ja viimesenä puhelinnumero varauksia varten. Menin pienessä hönössä huutaan, että

-Pitääkö tämä paikkansa, ootteko te tosissanne?! Enhän mää ite tietenkään tosissani ollu, hönössä vaan, kun aloin naputtaa puhelinnumeroo talteen. Huppupää hiipi viereen, ja kysy, että pitäiskö mun kuitenkin sen sijaan ottaa hänen puhelinnumeronsa. Mulla oli virtaa sen verran liikaa, etten ymmärtäny suoraa ehdotusta, vaan tallensin pakettiautopoikien numeron, jonka jälkeen jatkettiin tappajan saappaat mudassa uiden kohti festarialuetta.

Jossain kohtaa mut löydettiin lävistysbussin jonosta. Mua yritettiin kiskoo pois sieltä, mutta olin jo maksanu, ja valmis uusimaan pois kasvaneen napalävistykseni. Menin bussin perälle, ja lävistäjä sano samantien, että ei tee lävistystä, koska se repee samantien vanhaan reikään. Ilmotin sille, etten todellakaan aio poistua bussista ilman uutta lävistystä.

-Teetkö nänniin? kysyin silmät kiihkosta salamoiden, ja se pyysi mua lempeesti hymyillen riisuun paitani. Bussin etuosassa istu joku mies, joka peitti silmänsä kämmenellään, ja alko hokeen mantraa:

-Olen töissä täällä, olen töissä täällä, olen töissä täällä…

Hetken päästä könysin bussista ulos, kiskoin kaula-aukkoni alas, ja esittelin tuoreimman saavutukseni kavereilleni bussin nurkalla. Huppupää änkes mukaan rinkiin. Kielsin koskemasta vedoten tulehdusriskiin.

Me jätettiin hyvästit selvälle päivälle Petri Nygårdin tahdissa, ja palattiin leiriin juomaan ja vetään lämpöstä päälle. Jossain kohtaa kaks huppupäätä läheni toisiaan harmaan Matzdan takana.

Väki väheni kun tehtiin uus retki festarialueelle. Apulanta kuulosti kauniimmalta kun koskaan, kun meidän hupparit sotkeutu toisiinsa. Leirintäalueella alettiin kattella telttavalikoimaa. Pahalta näytti. Mentiin sen kaverin telttaan, missä ei ollu kun puolen sentin paksunen makuualusta. Mun kaverit hiippaili ovelan näkösinä siinä ympärillä ja toivotti turvallista yötä, kun hanurit pystyssä könyttiin maastonvihreeseen hotellihuoneeseemme.

Se oli kaunista. Ei niin söpö poika voi tehä kun kauniita asioita. Ei siinä kauaa ehitty kaksin olla, kun mun telttakangasta vasten painuneeseen päähäni tartuttiin ja algo aggressiivissävytteinen seksivalistus. Tunnelma oli pilalla, ja me könyttiin samaan telttaan seksivalistajien kanssa nelisin nukkuun.

Aamulla herättiin paniikin omasissa tunnelmissa, kun katossa hiippaili pari hämähäkkiä. Mää olin turvassa samassa makuupussissa huppupään kanssa. Turvallisuuden tunne särky, kun sen kuski tunkes punottavan naamansa teltan ovesta sisään, ja huusi, että kyyti lähtee nyt. Sanoin heipat hämähäkkien häiritessä tunnelmaa, ja jäin kavereitten väliin istuun.

-Helvetti. Eihän mulla oo ees sen numeroo.

Omakin naama punottaen ja kipua nännissä tuntien aloin pakata kamojani, ja metsästin oman kuskini käsiini. Juhannus oli ohi.

Se poika löysi mut Facebookista. Kiitos Sinulle, Mark Zuckerberg. Ei menny kauaa, kun se lähti kavereittensa kanssa mun kaupunkiini, jonka yössä siihen aikaan itekin aika ahkerasti viihdyin. Se hyökkäs mun kimppuuni takaapäin, päällänsä kovin tutun näkönen huppari. Me ei jääty pitkäks aikaa baariin, vaan lähdettiin laitamyötäisissä ettiin tietä mun kotiin. Me nojailtiin ulkona tiiliseinään, ja muutaman liikkeen jälkeen löysin itteni makaamasta maasta pää asfaltissa. Päähän sattu niin saatanasti. Kokeilin päätäni, ja katoin kättäni, joka oli veren peitossa.

Me ajeltiin taksilla ensiapuun, missä harvinaisen töykee, varmaan humalaisiin nuoriin hyvinkin kyllästyny hoitaja, löi mulle potilaskertomuksen käteen. ”Potilaalla reikä päässä, ei tikata.” Toiseen käteen sain infopaketin aivotärähdyksestä, ja huppupää sai kehotuksen vahtia mua yön yli. Se makso taksin mun luo, mistä soitin kaverille baariin, ja nauroin katketakseni puhelimeen.

-Arvaa, kävin ensiavussa! Mullon reikä päässä!

Kaveri pohti hetken, mistä onkin löytäny niin vajaan kaverin, ja toivotti hyvät yöt.

Mää olin sen luona. Me istuttiin sohvalla, ja se harjas mun suihkun kastelemaa tukkaa. Me oltiin leikitty tunti kylpylää sen suihkun lattialla. Siinä pesuaineen tuoksusena sohvalla istuessaan se kerto mulle, että miehet käyttää kolmee sormee, kun ne hakkaa tattia. Peukalo, etusormi, keksisormi. Kiinnostuneena kuuntelin ja olin innokas tietään kaikki salassa pidetyt faktat. Myöhemmin oon tehny laaja-alasta tutkimusta ja kyselly aasiantuntijoilta saamani oppitunnin totuudenmukaisuutta. Ei pidä kuulemma paikkaansa. Täytyy muistaa jokaisen tatin yksilölliset tarpeet.

Se oli kalamies. Me istuttiin sen sängyn laidalla, kun se esitteli mulle sen uistimia- niitä eri näkösiä härpäkkeitä, joilla se saalisti kalaa. Se kuljetti semmosta sulan näköstä uistinta pitkin mun ihoo ja heitti kalastuspakin sivuun. Mää olin todennäkösesti sen kaikkien aikojen isoin saalis.

Se piirsi mun tatuoimattomaan kylkeeni valtavan kuvan, ja musta oli ihanaa olla sen tyhjä taulu. Mua kutitti kun kattelin, miten sen käsi liikutti tussia pitkin mun vatsan reunaa. Siitä kuvasta tuli kaunis. Se huuhtoutu veden mukana pois, ja me karattiin toisiltamme.

Se kalastaa kai edelleen, huppu syvällä päässään. Mää en edelleenkään ymmärrä uistinten päälle, mutta mun mielenkiinto herää aina, kun nään avonaisen peräkontin. Ennen kaikkee Matzdat kiinnostaa.