Pirtua ja mansikoita

Olin saanu kutsun tupareihin. Oli kesä, ja helle valutti meikit kasvoilta. Tupareitten isännän muuttoapuna oli joku sen kaveri, kuulemma helvetin iso ja komee. Niin aina, ajattelin. Illalla pölähdin uuden asunnon ovelle ja näin sen heti. Jotain taulua se oli siellä asettelevinaan paikoilleen. Kämpässä oli saamarin kuuma, ja sillä oli päällään pelkät boxerit, kulahtanu t-paita ja lippis takaperin. En tiedä, oliko harkinnu asua pitkäänkin, mutta helvetin hyvältä se näytti.

Kipitin viemään karpalo-lonkerot jääkaappiin ja menin sanoon käsipäivää. Läheltä se näytti vielä paremmalta. Fyysinen työ oli tehny tehtävänsä, ja geenitkin oli asettunu hirvittävän kauniisti paikoilleen. Kätellessä tuntu, kun oisin saanu seittemän sähköiskua. Menin heti tarkistaan vessan peilistä, ettei tukka vaan ollu noussu pystyyn- kuumuudesta tai sähköiskuista.

Isäntä oli tehny boolia pirtusta ja spritesta. Seassa lillu muutama mansikka. Istuin mustalla  nahkasohvalla ja juttelin mun kaverin kanssa, kun tää sähkönen muuttomies kysy isännältä, saako mua kivittää. Lupa myönnettiin. Se istu sohvalle, ja teki klassisen ”käsi selkänojalla”- liikkeen. Se alko väitteleen mun pituudesta. 179 senttiä ei menny läpi, ja  se pyysi isännältä raksamitan. Se komensi mut selkä seinää vasten ja tuli hämmentävän lähelle lukeen mittaustuloksen. Lukemat piti paikkansa sentilleen ja mietin vaan, että sähköön voi ihan oikeesti kuolla.

Baariin lähtiessä otin muovimukiin boolia ja vedin korkokengät jalkaan. Se sano, ettei pysty hillitteen ittensä, kun näkee pitkän, kauniin naisen. Niinkun mää oisin kyenny hillitteen yhtään sen enempää. Muut meni pankkiautomaatille, ja me jäätiin etäämmälle kuunteleen, kun kesäyössä torin laidalla jonkun autossa pauhas Bob Marley. No woman, no cry soi taustalla ja se kysy, voitasko me jakaa mun loppu booli niin, että mää juon boolit, ja se ottaa mansikan. Ovela kettu änkes mansikan hampaittensa väliin, ja sano, että jakais senkin mielellään mun kanssani. Nauroin ja käskin sen rauhottuun, mihin se totes hymyillen ja hyvinkin rauhallisesti:

–Jaa niin sää et uskalla. Syöksyin välittömästi mansikan kimppuun. Se maistu uskomattomalta, enkä nyt tarkota mansikkaa.

Me jatkettiin matkaa kohti baaria. Se alko siinä tiedusteleen, tunnenko määkin vakavanlaatusta vetovoimaa meidän välillä. Selitin siinä jotain niistä tälleistä, joita sen kosketuksesta sain. Se ehdotti, että pitäiskö vaan suoraan heittäytyä pusikkoon junaradan varteen, ja lemmiskellä siellä. Hetki harkittiin puolivakavissamme, että jos mentäis sinne kieriskeleen, ja toivottas vaan kovasti, ettei juna sattuis kohdalle. Ja toisaalta; what a way to go!

Mentiin baariin, ja yritettiin pysyä viileinä. Se jäi yritykseks, käytiin kai vähän ylikierroksilla kumpikin. Se juoksi ympäri terassia ja huusi ääneen jonkun käsiinsä saaman paikallislehden etusivun lööppejä uusimmista huumeista. Mulla oli kädessä kuiva omena siideri, jota kallistin matkalla suuhun vähän liikaa, ja heitin muutaman desin toppini etumukselle. Se oli hieno mies- tällänen juoman läikyttely vaan viehätti sitä enemmän. Paita ei ollu valkonen, vaan musta, joten tähän ei ees liittyny mitään kiihottavaa märkä t-paita tyyppistä tilannetta.

Muut lähti syömään pizzaa, me lähdettiin mun luo. Käveltiin niin lujaa, että melkein juostiin. Poltin yhden tupakan ulko-oven eessä, mietin, miten tässä näin kävi, ja syytin sähköiskuja. Se mies vei multa kaiken itsehillinnän. Mentiin sisälle, ja suudeltiin uudelleen, tällä kertaa ilman pirtun turvottamaa mansikkaa. Se mies oli ihan eri näkönen pimeessä ja hiljaa.

Myöhemmin yöllä tuijotin sen tatuointeja ja mietin, etten nää niitä enää koskaan. Just se kai teki kaikesta niin sähköstä. Työnsin käteni sen ruskeisiin hiuksiin ja annoin tuntien mennä.

Aamulla yritin olla hiljaa ja huomaamaton, ja nousta sängystä herättämättä sitä. Könysin just sen yläpuolella, kun se havahtu, karjas ja tarttu mua tisseistä kiinni, ja heitti takas sänkyyn. Makasin siinä säikähtäneenä, sykkeet katossa ja sydänkohtauksen partaalla keräämässä itteeni, kun se vieressä pohdiskeli, että voisin tatuoida rintoihini koripallot, sopis kuulemma helvetin hyvin. Me löydettiin käsivarsistamme identtiset kolmen luomen muodostamat kuviot, ja todettiin sitten, että on todella typerää käyttää yhteistä aikaa johonkin luomitutkimukseen. Otin vastaan vielä muutaman sähköiskun.

Se tilas taksin, ja mää jäin sänkyyn makoileen. Se kumartu mun ylle, suuteli vielä viimesen kerran, ja maistu aivan varmasti mansikalle.

-Voi veljet, se sano lähteissään, ja hymyili leveesti. Hymyilin takasin, ja saatoin hetken nauraa ääneen, kun se oli vetäny oven kiinni perässään.

Vuoden päästä se otti yhteyttä- ois halunnu nähdä. Se oli varattu. Kiihkeitä ja rumia juttuja. Me ei nähty enää uudelleen- moraali se on mullakin, vaikka erä koripalloo oiskin houkutellu.

Tupareitten isäntä on ehtiny muuttaa neljä kertaa sen jälkeen, mää kuus. Se tekee yhteensä kymmenet tuparit, joissa yksissäkään ei oo tarjoltu mansikkaboolia. Itsesuojeluvaisto.