Pysähtyny maailmanpyörä

Me tehtiin kämppiksen kans tacoja. Mää kuutioin kurkkua, kun vahingossa leikkasin veittellä peukalooni. Kämppis poukkoili keittiön seinille ja karju mulle, että:

-DESINFIOINTIAINETTA, DESINFIOINTIAINETTA!, mutta mää huuhtelin sen pelkällä vedellä, ja laitoin siihen keltasen Paavo Pesusieni-laastarin. Mun kämppis oli varma, että se haava tulehtuu, tulehdus leviää koko käteen, ja käsi irtoo. Onneks oon aika molempikätinen.

Illalla Paavo poukkoili oikeelta vasemmalle, kun selasin tacomaha kireenä Tinderiä takapihan ilta-auringossa. Yks mies heitettiin Paavon kanssa oikeelle.

Se oli eronnu pari kuukautta sitten. Se vanno toipuneensa ja vaati saada tavata. Me juteltiin puhelimessa, ja mun ääneni kimahteli jossain oktaavia tavallista korkeemmalla. Treffejä edeltävänä iltana olin niin levoton, että pelkäsin menettäväni tajuntani. Mun kämppiksen mies soitti mua rauhottaakseen kitaralla Tears in heavenia, ja mää nojasin sekavaa päätäni betoniseinään. Sydän meinas tulla rintalastan läpi.

Se haki mut kotoo. Se nousi autostansa kamalan korkeelle. Se katteli mua ylhäältäpäin sinilinssisten aurinkolasiensa takaa, niinkun oisin maailman kaheksas ihme. Se kysy, mihin mennään, ja vastasin sille:

-Ihan mihin vaan.

Mulla ei ollu mitään käsitystä, missä me oltiin. Se pisteli ylinopeutta ja mää luotin sokeesti. Me päädyttiin meren rantaan, ja aurinko paisto silmiin, kun käveltiin puista siltaa pitkin. Kaks ihmistä souti meidän alta ja sen miehen silmissä oli auringot. Se lähti hakeen puhelintaan autosta ja huusi mulle, että

-Älä kyylää mun persettä, nainen! Mää kyyläsin ja nauroin, kun mun tukka heilu tuulessa, ja joku hyppäs alasti laiturilta mereen.

Se vei mut syömään. Se ei tykänny mun etunimestä, koska samanniminen tyttö oli joskus pettäny sitä. Mietittiin siinä, että täytynee keksiä mulle joku hyvän kuulonen petitenimi. Päädyttiin nimeen Perse. Mää nauroin niin lujaa, että naapuripöydässä nyrkit puristu hieman tiukemmin haarukoihin ja veitsiin, ja me päätettiin poistua. Se halus viedä Perseen viereiseen puistoon, missä sen ystävät oli kuulemma vihitty. Siinä se suuteli mua ekan kerran. Meinasin lentää viereiseen lammikkoon.

Sen kaveri soitti. Mut pistettiin puhelimeen. Selvis, että tän kaverin kutsumanimi on Mela. Esittelin itteni Perseeks, ja me kuunneltiin, kun Mela ja juopuneet ystävät soitti omatekemänsä biisin puhelimeen.

Me päädyttiin myöhemmin yöllä sen parvekkeelle. Se piteli mua vyötäröstä kiinni, ja lupas mulle kaiken. Sen eteisen pöytälampun jalassa istu neljä kivistä hiirtä. Niistä yhellä oli samanvärisestä muovailuvahasta tehty penis.

Me tuijotettiin kaupungin valoja ja merta sen parvekkeelta, ja mää ihastelin sen auringon tappamia kasveja, ja sen lapsen muovista leikkiprätkää. Jossain kaukana keskustassa näky paikalleen pysähtyny maailmanpyörä. Tupakan savussa me suudeltiin lisää, ja se teki sohvatyynyistään meille kasan parvekkeelle. Me maattiin siinä ihastumassa.

Huomasin sen kitaran, ja kysyin, osaako se soittaa. Kuulemma vähän. Mun sydämeni kuus kireeks pingottunutta kieltä paukahteli epävireisesti, ja mää janosin sen jokaista sointua. Se kuiskaili mun korvaan jotain kaunista, ja mää kerroin sille, että mun pää sekoo, jos mun korvaani puhuu hiljaa. Se päätti sekottaa mun pääni.

Se käski mun laittaan silmät kiinni ja nauttiin. Mää tottelin, ja tehostuneella kuuloaistillani kuulin, miten kuivassa kesäyössä helteen kuihduttamat horsmat puhkes uudelleen kukkaan ikkunan takana. Vapisin, huohotin ja puhkesin kukkaan määkin, kun Kuiskaaja teki mut hulluks. Huuto hukku tyynyyn.

Kotimatkalla taksikuski kysy multa ajo-ohjeita. Mistä mää oisin tienny.

-En osaa sanoo, vastasin, ja hymyilin onnellisena katulampuille. Mää näin miten se kuski pälyili mua peruutuspeilistänsä, epäili varmaan sekakäyttäjäks. Tai sit se vaan kyyläs mun pystyynlemmittyä tukkaani ja tiäsi tasan tarkkaan, mistä tässä oli kysymys. Mun ainoo kysymys sille oli, missä helvetissä on Taksikuskin navigaattori, mutten mää tietenkään kysyny. Ohan mulla käytöstavat.

Näin Kuiskaajan pian uusiks, ja sen parvekkeen kuumuudessa me seottiin uudelleen. Ympärillä oli hiljasta, ja mekin yritettiin olla. Hengitys kävi raskaaks. Jaksoin hämmästellä sen kauneutta. Linnut laulo ja Johnny Cash soi, ja jättiläisen kokonen mies tuijotti mua silmiin mun allani. Puristin sitä reisilläni tiukasti, kun se ihaili mun takkusta tukkaa.

Kerran se pyysi mua luokseen aamuyöllä. Mulla oli töitä seuraavana päivänä, ja totesin, etten voi. Se tarjoutu maksaan mun taksin sen luokse ja seuraavana päivänä töihin. Mää olin kesätöissä varastolla. Me naurettiin keittiön lattialla kämppiksen kanssa  mielikuvalle musta kurvaamassa varaston porteille taksilla. Oisin sanonu kuskille, että

-Keep the change, leimannu itteni sisään ja painellu nöyränä pakkaan kaljaa ja vessapaperia rullakkoon. Pyysin Kuiskaajalta anteeks, enkä menny. Me oltiin nähty jo kaks kertaa sen saman päivän aikana. Mun maailmassani se oli tarpeeks, mutta juopunut ja sinä yönä niin kovaääninen Kuiskaaja ois halunnu vielä paljon enemmän.

Me oltiin toisillemme liikaa ja liian vähän. Kuiskaaja ois halunnu paikata mulla entisen suhteensa jättämän tyhjän kohdan. Se pyysi anteeks, ja mää annoin.

Musta tuli Paavo Pesusieni-laastari sen rintaan, ja siitä joku mies, joka neljän kivihiiren katseitten alla kerran sekotti mun pääni. Mää puhaltelin takapihalla tupakan savua, joka ei enää ympäröiny meidän polvet pehmentäviä suudelmia, vaan leiju pois.

Kesä läheni loppuaan, kun Kuiskaaja päivitti Facebookissa, että hänen on tullut aika jättää taakseen paskin kesä ikinä. Mää sain ihan saatanallisen hepulin. Kämppis ja sen mies katteli järkyttyneinä, kun huutonauroin niiden edessä.

-TÄÄLLÄ MÄÄ OON TIPPA LINSSISSÄ MYHÄILLEN MUISTELLU MEIDÄN SAIRAAN ROMANTTISTA PARVEKESEKSIÄ JA SILLÄ OLI ELÄMÄNSÄ PASKIN KESÄ! MÄÄ OON YKS HIKINEN OSA SEN TAAKSE JÄÄNYTTÄ PASKAA KESÄÄ! Mulla valu kyyneleet poskilla ja nauroin niin krampissa, että putosin tuolilta lattialle. Putosin oikeesti, mulle tuli mustelma polveen. Otin päivän saikkua.

Aurinko paisto ja mustelma himmeni. Mun kämppiksen mies opetti mua soittaan Tears in heavenia, ja mää opin intron. Se on kaikkein kaunein osa.