Vedenpitävä sadetakki

Se mies lisäs mut facebook-kaverikseen. Mulla oli kuulemma mielenkiintonen nimi. Perusteluhan se sekin on. Me alettiin jutteleen, vaikka se asu eri puolella Suomee. Juttua riitti, ja yllättävän nopeeta se meni aika likaseks se juttu. Toisaalta, se myös kaavaili mulle opintoja sen kotikaupunkiin, ja pohti muun muassa toivovansa pieniä, intiimeitä häitä järvenrannassa koivujen alla. Sitä kiinnosti yhtälailla aikuisten leikkikalut ja avioliitto.

Kerran se lähetti mulle kirjottamansa eroottisen novellin. Päähenkilöillä sattu oleen meidän nimet. Mää olin siinä tarinassa jäätelönmyyjä. Se oli hieno ja vaniljainen tarina, joka anto ymmärtää, että mun uus Facebook kaveri tiesi paljon monesta muustakin, kun jäätelöstä. Jäätelönmyyjätytöt ei näyttäny samalta sen jälkeen. Mietin vaan, että mitä siä tiskin alla tapahtuu, mahtaako ihan vaan hyvän asiakaspalvelun vuoks hymyillä, vai onks siellä tiskin alla turisti kontillaan.

Se soitti mulle. Innoissani vastasin puhelimeen, että kuulisin sen äänen ekaa kertaa. Ehämmää ollu tajunnu, että se puhuu erilailla kun kirjottaa. Siellä se kerto mulle rajusti sortaen, että

-Minää oon täällä leffavuokraamossa, ja täällä on tuommonen kaveeri pornoleffa osaastolla häppeissään, eeikä se kehtoo ottaa mittää, vaikka selevästi tekkee mieli! Mää en pystyny keskittyyn puhelun syvälliseen sisältöön kun huusin vaan innoissani, että

– HEI SÄÄ PUHUT MURRETTA! Sillä meni varmaan hermot kun roikuin sen jokaisessa murretussa sanassa- sen jälkeen palattiinkin takas turvalliseen viestittelyyn.

Monen kuukauden jälkeen se tuli mun luokseni. Mää kävelin sitä vastaan, kun se kaverinsa kyydillä kurvas tien varteen. Me halattiin pitkään, ja se hämmästeli mun pituutta. Oisinhan mää ollu sitä vähän pitempi ilman niitä korkojakin. Se sytty.

Mun luona tuijoteltiin toisiamme silmiin ja ihmeteltiin, että tässä sitä nyt ollaan, pitkän odotuksen jälkeen. Me tutkiskeltiin toistemme tatuointeja lähietäisyydeltä, ennenkun tutustuttiin toistemme ihoihin vielä vähän syvemmin.

Sillä oli selkä tosi kipee, ja se nappaili särkylääkkeitä tiuhaan tahtiin. Mää olin kyllä huomannu, että se on todella yltiöpositiivinen mies, mutta useimmiten oon ite onnistunu oleen se positiivisin tapaus, sen ihmeemmin sitä yrittämättä. Murteenpuhujan kanssa mää koin joutuneeni syrjäytetyks positiivisuuspalliltani. Se makas mun sohvalla ja nauro itekseen, kun mää väänsin meille kanasalaattia. Kysyin siltä hymyillen, ihan vaan silkasta mielenkiinnosta, että

-Mitässää siä räkätät? koska tosi hyvin ymmärrän semmosta itekseen naureskelua. Lähinnä ajattelin, että siä lentää nyt niin hyvä läppä pään sisällä, että ois kiva päästä kuuleen.

-No ku minuua sattuu selekään niin paljo että pistää naurattammaa! Se nauro kivuillensa. Mää tuijotin sitä paistinlasta kädessäni suu auki ja mietin, että onko toi nyt sit positiivisuutta, vai ihan vaan tyhmyyttä. Tarjoilin sille salaatin sohvalle ja muistutin, että ihmisellä on oikeus kipuun ja kärsimykseen.

Meillä oli hauskaa ja se jäi yöks mun luo. Mua silti jäi häiritteen, kun se lihallinen puoli ei ihan jaksanu kantaa loppuun saakka. Mää olin odottanu semmosta tosi elämän eroottista novellia, eikä se sitten ollukaan sitä. Ehkä mun odotukset oli liian korkeella, hieno yöhän meillä oli, mutta mitäs oli käsikirjottanu itestään semmosen Valion oman Casanovan. Olin vähän kireenä siinä aamulla kun sen herätyskello soitti, että pitäs lähtee kohti juna-asemaa. Vettä tuli kaatamalla.

Emmää kai kiree ollu, vähän pettyny vaan. Ehkä mulla oli muilla elämän osa-alueilla jotain ongelmia kun otin yhen onnesta seonneen savolaisen niin raskaasti. Mää tuijotin sen kipeetä, tatuoitua ja isoo selkää. Ite se tietenkin vaan hekotteli. Kaikelle, kivusta väsymykseen. Mää lopulta kysyin peiton alta, että

-Löydäksää ite tien asemalle? Se vanno löytävänsä, kun oli suoraa tietä vaan koko matka. Mää sitte harmittelin siinä myötätuntosena, että

-Ompa nyt tympee, kun tota vettä tulee tohon tahtiin, säähän oot aivan läpimärkä siinä kohtaa, kun asemalle saakka oot selviytyny. Se katto mua silmät sädehtien ja vastas:

-Eipä tuo mittää haittaa, minuulla on vedeenpitäävä takki! Se kumartu mun ylleni, ja paino hymyn täyttämän suudelman mun hämmentyneille kasvoilleni. Mää tunsin itteni lähestulkoon masentuneeks, kun se heitti onnellisena reppua selkään vedenpitävässä takissaan ja pipo syvällä päässä ja lähti hymyillen kohti kotia. Mää menin keittiöön vetään kahvia ja D-vitamiinia, että lähtis omakin päivä vähän käyntiin. Tuijotin ikkunasta poikittaista vesisadetta tukka pystyssä, ja hetkeks jouduin kyseenalaistaan oman kykyni nähdä kunkin hetken hyvät puolet. Kyllähän vesisade tekee luonnolle hyvää, mutta mites talviaikaan. Maa jäätyy ja mummot kaatuu. Ei se toimi.

Se kutsu mut sen luokse, muttei mun sit koskaan tullu mentyä. Varmaan pelkäsin, että saan jonkun trauman siitä sen positiivisuudesta. Myöhemmin kerroin sille, että mikä siinä hommassa jäi kaiveleen. Se otti palautteen tietenkin positiivisessa hengessä vastaan. Olin edelleen tervetullu sen luo, että ois sit päästy kirjottaan semmonen tosielämän novelli, niin se lupaili.

Kerran se linkitti mulle kuvan seksikeinusta, ja harmitteli että

-On se ikävää, että ne on niin kalliita täällä Suomessa, Englannista sais niin paljon edullisemmin, mutta sit taas tulee ne postikulut päälle, ja oishan se työläs sitte aina tuoho olkkariin pystyttää ja taas purkaa.

Se oli selvästi miettiny asiaa oikein ajan kanssa, sekä taloudelliselta kannalta, että sisustustaan ja keinun käytännöllisyyttä ajatellen. Sillon mää totesin sille, että jos se seksikeinun ostaa ja olkaariinsa pystyttää, niin meen aivan varmasti ottaan yhet vauhdit. Onneks ne maksaa ihan liikaa.

Eilen tuli vettä kaatamalla, ja mää kävelin kauppaan päälläni vedenpitävä takki. Mua hymyilytti niin saatanasti.