Edellisestä postauksesta kaksi vuotta. On siis aika pikakelata, mitä tässä välissä on tapahtunut.

Minusta on tullut äiti pienelle tytölle (huomenna prinsessa kokonaiset 1v8kk). Aloitin uuden harrastuksen, nuorkauppakamaritoiminnan, joka täyttää kalenteriani tasaiseen tahtiin ja saan vaikuttaa omalla tavallani yhteiskunnallisiin asioihin. Plussana tietysti mahdollisuus tutustua upeisiin samanhenkisiin ihmisiin. Mikäs sen parempaa. Aloitin opiskelut (Saksien menestykseen, hiusyrittäjille suunnatut liiketalouden opinnot) oppisopimuksella omassa yrityksessä viime talvena.

Olen matkustellut kotimaassa ja ulkomailla, ollut tekemässä hiusnäytöstä, todistanut ystävieni onnea lasten ja parisuhteiden muodossa.

Täytin KOLMEKYMMENTÄ. Luulin, että se olisi ollut suurikin kriisi, mutta eihän se ollut. Ilmeisesti minusta tuli tasapainoisempi lapsen myötä tai sitten kriisi siintää jossain tulevaisuudessa, mikä on aika pätevä vaihtoehto.

Olen oppinut tekemään monta asiaa yhtä aikaa kiitettävän hyvin. Niin kuin aiemmin jo epäilinkin, äitiys tuo tullessaan supervoimia. Tai ainakin se pakottaa ne esiin, jos ei muuta. Supersankarin viittaa odotellessa.

Olen päätoimisesti siis kotiäiti, mutta en ole eläessäni ollut kiireisempi kuin nyt. Onneksi minulla on maailman paras aviomies ja upeat vanhemmat sekä appivanhemmat, jotka mahdollistavat vaikuttavat harrastukseni.

Summa summarum, muutamaan lauseeseen on vaikea lyödä kahta vuotta, mutta pääpiirteittäin se on kaikki tässä.

Olen onnellinen. Ja välillä toki ärsyttääkin, mutta kaikella on aikansa ja paikkansa. Kirjoitan toivon mukaan aina silloin, kun on jotain sanottavaa – oli se sitten hyvää tai huonoa.