K-k-k-kammo

Oon sujuvasti vältelly sitä jo useamman vuoden. Edellisestä kerrasta taitaa olla kymmenisen vuotta, ylikin. Tässäkin se jälkiviisaus todennäköisimmin iskee. Olis ja olis, itseään piiskaa päivästä toiseen.

No olis joo pitäny hiukan aikasemmin, mut minkäs teet.

Lauantaina heti aamusta se alkoi. Sietämätön kipu. Ei tahtonut auttaa särkylääke, ei ees se, mitä saa reseptillä… Niinpä kirosin typeryyttäni ja saamattomuuttani, mut eipä tuokaan kipua poistanu.

Sunnuntai menikin sitten kivuttomassa tilassa, mut piru jos menit vahingossa sörkkimään niin johan rupes vihlomaan taas.

Se on se viisuri, ylhäällä vasemmalla.

Hammaslääkäriin ensi tiistaina, ties kuinka iso remontti edessä. Onneksi tällaiselle kroonista hammaslääkäripelkoa potevalle se on ihan pala kakkua. Sykkeet oli aivan jäätävät jo puhelinta näpytellessä, itse tilanteessa todennäkösesti sykemittarit paukkaa erroria.

Ehkä tosta kammosta pääsee irti, kun nyt kokeillaan yksityinen puoli – kammot ovat kuitenkin sieltä julkisen puolen näpertelystä ja pääasiassa viime vuosituhannen puolelta…