Sitä tikulla silmään ja sillee

Mulla on ollu taas just semmonen viikko, et oon vatvonu joitain muinaishistorian juttuja mielessäni. En ees tiedä, miks. Joskus vaan tulee hetkiä, kun muistaa joitain tosi vanhoja asioita ja sitten niitä pompsahtelee yhä vaan enemmän mieleen. Ei ne yleensä oo mitään semmosia ”oih ja voih, kunpa olisin silloin tiennyt”-hommeleita, vaan just niitä hauskoja sutkautuksia ja sattumuksia, erityisesti näitä teinivuosien sekavia settejä.

Ja koska yks asia johtaa toiseen niin tässäkin tapauksessa tulee räävittyä jostain Spotifyn uumenista niitä käsittämättömiä eurohumppabiisejä, joita luukutettiin aamusta iltaan viikonloppuisin dexterin tai taunuksen kyydissä takapenkillä fiilistellen. Oi voi, onneks elämä ei oo enää sitä. Oikeesti.

Just niitä sekavia aikoja on niin hauska muistella, koska ne oli niin intensiivisiä hetkiä. Kaikki oli siinä ja nyt, ei tarvinnu miettiä huomista, elämä alkoi perjantaisin. Eikä todella tarvinnu miettiä semmosia asioita kuin raha – sitä sai sen tarvittavat 50mk, kun teki kotona viikkosiivouksen ja vahti pikkuveljeä.

Ehkä se sit todella pitää paikkansa, et aika kultaa muistot. Sillon ois antanu mitä tahansa, et ois ollu aikuinen ja oman itsensä herra.

Ettei totuus unohtuis niin tässä pala mun nuoruutta, musiikin muodossa:

http://www.youtube.com/watch?v=oSnIX69Rb48