Musikaalikateus

Pakkaspäivän kunniaks oon tuijottanu Gleen kakkoskautta.

Aiemmin tän sarjan katselua on seurannut tämä: joka kerta, kun elämässä tapahtuu jotain juhlimisen arvoista, kukaan ei laitakaan musiikkia soimaan niin, että voisin puhjeta laulamaan. Ja jos vaikka laulaisinkin, niin kukaan ei oo fiiliksessä mukana. Suunnattoman ärsyttävää.

Muidenkin sarjojen kohdalla on tämmöisiä jutskuja – esim. Gilmoren tyttöjä katsellessa on järjetön himo kahviin ja kaikkeen hyvään, Frendejä katsellessa iskee mahdoton ikävä omia ystäviä, jotka asuvat pitkien matkojen päässä jne.

Välillä taviselämä on tylsähköä, mutta voihan noita musikaalinumeroita esittää sisäisestikin ja kahvia sekä herkkuja saa kaupasta. Ystäville voi soittaa ja sopia kyläilyreissusta.