Sitä vaan pysähtyy ja kuuntelee

Tiedättekö sen tunteen, kun kuulet jonkun biisin ehkä tuhannetta kertaa, mutta pitkän tauon jälkeen ja se kolahtaa kuin lusikka peltiämpäriin? No mulle kävi taas tänään justiinsa noin. Biisistä löytyi ihan uusia ulottuvuuksia. Ja vaikka tämän biisin esittääkin vastikään edesmennyt Whitney Houston niin se ei nyt liity asiaan sen kummemmin.

Näitä tämmöisiä musiikkiherätyksiä tapahtuu vähän väliä – jotkut ovat isompia kuin toiset ja tän päiväinen menee kyllä näihin ISOIHIN. Meni ihan kylmät väreet eikä kyllä ollu itkukaan kaukana. Nähtävästi vielä Ystävänpäiväkrapulaa jäljellä.

Etten nyt ihan turhia löpise ja hulluja pidä jännityksessä niin biisihän (lyriikoineen) on tässä:

”All The Man That I Need”

I used to cry myself to sleep at night
But that was all before he came
I thought love had to hurt to turn out right
But now he’s here
It’s not the same, it’s not the same

He fills me up
He gives me love
More love than I’ve ever seen
He’s all I’ve got,
He’s all I’ve got in this world
But he’s all the man that I need

And in the morning when I kiss his eyes
He takes me down and rocks me slow
And in the evening when the moon is high
He holds me close and won’t let go
He won’t let go