Moneymoneymoney – MONEY!

Mikä kumma meihin fiksuihin ihmisiin menee, kun rahasta on kyse?

Välillä ihan oikeasti tuntuu, että kaikki on ostettavissa. Raha on kaikki. Ihan kaikki. Pahimmat tapaukset ovat näitä ”perintöä odotellessa”-tyyppejä, joita tekee niin kovasti mieli ravistella pois siitä rahanhimosta. Ymmärrän toki, että rahaa tarvitaan yleiseen selviytymiseen, mutta joku roti nyt siihen ahneuteenkin.

Kun ihmisen menot ovat isommat kuin tulot, on ihan loogista, että hätä iskee ennen pitkää, mutta miksimiksimiksi ajatellaan niin, että on muiden velvollisuus ”auttaa” siinä tilanteessa? Toki apua saa ja sitä kuuluu antaakin, jos ihminen pyytää ja on vilpitön pyynnössään. Eri asia on se, kun ruvetaan tekemään kauppaa tavaroista, jotka eivät ole edes omia, ja yritetään siis väkisin puristaa läheisiltä pennosia oman huikentelevaisen elämän rahoittamiseen.

Raha ratkaisee kaiken. Ainakin jos on muutamia ”sukulaisia” uskominen. Onneksi mieltä rauhoittaa se, että ahneella on juurikin sopiva loppu. Sitä odotellessa.