Patalaiska kaaso ja liian kiltti morsian
Tämä tarina on tosi. Ja sellaisena kolikon kääntöpuolena näille stooreille hirviömorsiamista, jotka aiheuttavat kaasoina toimiville ystävilleen burn outeja.
Hääpäivä saatiin lyötyä lukkoon, kirkko ja juhlapaikka varattu. Kaasoksi kelpasi vain yksi ihminen – paras ystäväni. (tätä nykyä jo entinen ystävä) Tämän kunnian hän otti innolla vastaan. Eipä mennyt kauaakaan, kun häntä pyydettiin toisiinkin häihin toiseksi kaasoksi, johon siis lupautui myös, vaikka tiesi, ettei vihkimisillä ollut eroa kuin kaksi viikkoa.
Puvun metsästyksen aikoihin maksoin junamatkat, ruoat ym. että sain kaasoni mukaan matkalle kertomaan mielipiteensä puvuista. Loppuviimein löysin puvun silloisesta kotikaupungista, seuranani muut ystävät paitsi kaasoni, joka oli kiireinen säätäessään omaa parisuhdettaan eikä jälleen ollut sitä vertaa varoissaan, että olisi päässyt paikalle ilman sitä säätöäkään. Polttareista oli hurjat suunnitelmat, jotka sitten kaatuivat siihen, koska paikka, jossa ne piti järkätä, oli kaasoni kesätyöpaikkana ja siellä meni sukset ristiin kaasoni kanssa. Niinpä ne sitten hätäisesti järkättiin kasaan eikä ollut kaukana, ettenkö olisi itse joutunut niitäkin kustantamaan – siis kaasoni osuutta, koska sen toisen morsiamen polttarit olivat olleet pari viikkoa aiemmin niin ei hänellä ollut varaa molempiin.
Kutsukortit tein itse, siis ihan itse yksin, koska kaasoni oli niin loppu, koska tämä toinen morsian kuulemma laittoi hänet tekemään kaikkea mahdollista lapsenvahtimisesta alkaen. Kiltisti nielin nämä selitykset ja vietin monet illat askarrellenpaskarrellen itsekseni liimaa nuuhkien. (kerrottakoon, että myöhemmin juteltuani tämän toisen morsiamen kanssa, jolle yhteinen kaasomme teki loppuviimein oharitkin, selvisi, että nämä lapsenvahtimiset ja muut hommat olivat reilusti liioiteltuja) Häiden alusviikolla olimmekin sitten jo hyvissä ajoin kotikunnassani, jossa häät järjestettiin. Kaasoni huolehti vain siitä, miten omat hiuksensa laittaa ja millaisen meikin – niin ja missä välissä, kun on niin paljon hommaa. Loppuviimein muut ystäväni tekivät kyltit hääpaikalle ja olivat apuna koristeiden laitossa siellä.
Hääpäivän aamuna menin kampaukseen, jonka siis teki oma äitini (kampaaja hänkin), enkä edes kovin aikaisin vaan aamukymmeneltä. Sinä aikana toki oletin kaasoni laittautuvan valmiiksi niin, että on sitten apuna pukemisessa, kun sitä tarvitsen. Kuten arvaatte, luulin väärin. Tullessani kampauksesta oli kaasoni vielä tuhertamassa omaa kuontaloaan/naamaansa. Nopeasti heitin piilarit silmiin ja kevyen meikin itselleni, jonka jälkeen sitten yllätysvieraaksi saapunut ystäväni hieman nostatti tunteet pintaan eli meni hetki itseä kerätessä. Kaasoni jatkoi itsensä parissa ja valitellen juuri tulleille ystäville, kun on ollut raskasta ja kovaa hommaa pari päivää… Yeah, right. Loppuviimein eräs toinen ystävä auttoi minut korsettiin ja pukuun, koska kaasoni oli niin kiireinen valittamaan ja juoruamaan.
Ainoa asia, jonka hän sai aikaiseksi oli laulaa häätanssimme erään yhteisen ystävämme kanssa. Juominen ja syöminen kyllä sujui vaivatta sekä valittamatta. Koska kaasollani oli ”kiire” takaisin kaupunkiin, hän lähti illalla (myöhään) ystävien kyydillä pois eli sen puvun kanssa minua auttoi taaskin toinen ystävä.
Olin jo silloin hieman närkästynyt kaasoni toimista, mutta koska päätin, ettei mikään saa mieltäni pahoittumaan hääpäivänäni niin annoin asian olla.
Hirviömorsian en todellakaan ollut, oikeastaan mitään en vaatinut kaasoltani ja siitäkin huolimatta hänen onnistui alittaa rima. Taitolaji sekin.
Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia? Ihan kummasta vaan, morsiamista tai kaasoista. Dig up the dirt and spread it all over the table. Stage is yours.