Kenen syy se nyt sit olikaan

Lienenkö ainoa, jolla on ollut joskus erinäisten ihmisten kanssa ongelmana se, että ihminen ei kertakaikkiaan näe itessään mitään vikaa vaan syy on aina muissa? Mikäli olen, mut vois sit varmaan lukita labraan kokeita varten…

Nämä ihmiset ovat monessa muodossa ja usein ihan hurmaavia tapauksia – kunnes pitäisi selvittää asioiden todellinen kulku. Ja toki siinä kohtaa vaikeudet on ylitsepääsemättömiä, kun pitäis pyytää anteeks aka myöntää olleensa väärässä. Ring a bell? Suuri osa ihmisistä kuitenkin osaa tämän, kotona tai viimeistään tarhassa on opittu, et teoilla on seuraukset ja jos jotakuta satuttaa, on pyydettävä anteeks. Valitettavasti keskuudessamme on ihmisiä, joilta tämä yhteiskuntanormi on päässyt jotenkin livahtamaan opetuksesta…

Esimerkkejä elävästä elämästä; eräs naispuolinen tuttava ei ikinä löydä vikaa itsestään, parisuhteen ongelmat oli aina miehestä johtuvia. Koska takiaisriippakivitaktiikka ei missään nimessä aiheuta miehelle ahdistusta ja ”nosta kytkintä vielä kun voit”-reaktiota. Juuei. Sitten vielä ihmetellään, et miks täs ny kävi näin. Kaikkihan sen tietää, et jos et saa jantteria puhelimella kiinni työaikaan, on pakko laittaa ainakin viis viestii ”mis oot? mikset vastaa? Kulta, mulla on ikävä ja huoli, mikset vastaa?” -teemalla… Mieshän on ihan myyty.

En toki väitä olevani ite mikään täydellisyys, mutta ainakin virheen tehtyäni osaan pyytää anteeks ja ymmärrän, et vika voi olla myös minussakin.

Meitä on moneen junaan…