Minäminäminä-mentaliteetti

Kyllä tänään kaikkia ärsyttää. Joku piru nosti kissan pöydälle ja siinähän kävi sitten niin, että poru nousi eikä kellään oo kivaa.

Ajattelin siis heittää oman osani soppaan KELAn keittokirjasta ”opiskelijat tulorajoineen” ja lopputulos on todennäköisesti yhtä haiseva kuin pöydälle nostetun kissan pissa – se kun unohti käydä boksillaan asioilla ennen spottivaloihin joutumistaan.

Työssäkäyvä opiskelija on aina tiennyt, miltä tuntuu vahdata tulojaan ja niitä mörköjäkin pelottavampia tulorajoja. Ne jos ylittyy niin itku pääsee, monesti. Moni onkin sanonut, notta parisataa euroa ”ilmaista rahaa” ja viitisensataa euroa työllä ansaittua rahaa on usein vaakakupissa – jälkimmäinen vie voiton. Ja sitten maksellaan KELAlle takaisin, voi kyllä se on NIIN kivaa.

Väliäkös sillä, että maksaa veroja palkastaan valtiolle, joka sitten ohjaa nämä rahat kivasti sille kaverille, jota ei opiskelu eikä työssäkäynti kiinnosta tippaakaan – kunhan vaan on kaljaa, kiljua, viinaa, huumeita wotevö eikä tartte nostaa persausta sohvalta. Kärjistäminen on kivaa, tulette sen vielä huomaamaan.

Koska suomalaisuuteen olennaisena osana kuuluu valittaa kaikesta, on tästäkin siis valitettu. Ja sitten on valitettu, kun joku kehtasi valittaa tästä aiheesta. Siitäkin on varmasti useampi valitus vetämässä. Se kiva vihreä kateus on kovin voimissaan, kun lumi ei oo vielä ehtiny ruohoa peittää niin se vihreys heijastelee joka paikasta tavallisen kansalaisen silmiin.

Meidän ahkerana ja nöyränä pidetty kansamme on jakautunut tässä asiassa kahtia. On niitä, jotka soisivat opiskelijoille työssäkäynnin rokottamatta etuuksia, ja sitten se toinen puolisko on sitä mieltä, jos käy töissä ei tarvitse tukia, koska töistä tienaa riittävästi. Tienaahan siitä, jos voi olla täyttä päivää töissä. Opiskelijana siihen ei tietysti ole aina mahdollisuuksia. Pitänee selventää, että työssäkäyminen ei tietysti ole jokamiehenoikeus, kaikille ei välttämättä töitä ole eikä kaikilla ole mahdollista sitä tehdä opiskelujen ohella. Eikä tämä ko.vetoomus tarkoita, että tulorajojen nosto/poistaminen koskisi automaattisesti kaikkia opiskelijoita – vain niitä, jotka myös valmistuvat ajallaan eli opinnot etenevät. Ikuinen opiskelu ei tuo autuutta tähän.

Yhdessä asiassa kahtiajako varmasti jopa yhdistyykin, pitäisi nimittäin tuoda opintotukeen takaisin lisä, jonka saisi ne opiskelijat, jotka ovat jälkikasvua saaneet. Opintotuen lapsilisä siis.

Työnteon tulee olla kannattavaa. Ei pelkästään opiskelijoilla vaan kaikilla. Jostain on alotettava, jos muutosta aiotaan aikaiseksi saada. Nykyinen ilmapiiri ruokkii veltostumista, kun paremmat massit irtoaa sohvalla makaamalla kuin oikeasti jotain tekemällä. Kyllä vain, krooninen työnteon välttäjä saa enemmän valtiolta kuin aloittanut yrittäjä starttirahaa kuussa. En sano, missään nimessä, etteikö kaikille kuuluisi perustoimeentulo, koska sitähän tässä penään – jokaiselle opiskelijalle, joka on KELAn säädöksien perusteella päätoiminen opiskelija, oli töissä tai ei, kuuluu opintoetuus. Onhan se työelämässäkin niin, että ihminen, joka tekee enemmän töitä, saa luonnollisesti enemmän palkkaa.

Ajatellaanpa vaikka näin, että opintoetuus on palkka tehdystä työstä eli koulunpenkillä istumisesta maksettava palkka, jonka saa, kun opinnot etenevät sovittua tahtia. Työstä saatava palkka on lisänä siihen. Järkevää, eikö?

Jos nämä innokkaasti tukien poiston puolesta huutelevat ajattelisivat omalle kohdalleen, esim. jos tienaat riittävän paljon niin et saa kilometrivähennyksiä tai asuntolainan vähennysoikeus poistuu tai et saa kotitalousvähennystä, muuttuuko ääni kellossa? Takuuvarmasti.

Minäminäminä. Eipäs kun ME. Yhdessä. Voimme. Muuttaa. Maailmaa.