Miksi?

Miksi ihmisen arvostus nousee vasta silloin, kun hän on poissa?

Miksi emme osaa näyttää tunteitamme ennen kuin se on liian myöhäistä?

Miksi on niin vaikeaa kertoa, kuinka paljon välittää?

Tätä mietin joka kerta, kun saan sen suru-uutisen, joka vavisuttaa tätä pientä yhteisöämme. Äkillinen poismeno, nuori ihminen vielä, perheellinen… Ei vain löydä sanoja.

Mitä tästä voi oppia? Taas kerran sen, että elämä on kovin lyhyt eikä kenenkään päivä siitä huonone, jos joku läheinen kertoo, kuinka paljon välittää.