Niin siis joulu ei oo mun juttu

Ei oo ei. Siitä huolimatta oon tuhlannu lahjoihin rahaa, vaihdoin uuden liinan ruokailutilaan (se ei kyl oo punanen eikä jouluinen, talvinen kylläkin) ja huomaan odottavani aattoa. Niin ja menin tekaisemaan eilen valkosuklaa-glögi juustokakunkin.

Oon siis pienessä kriisissä. Tätäkö tää pesäily aka kotoilu nyt sit on? Onko musta tullu aikuinen? Järkyttävää. Pienemmästäkin menee tän naikkosen pasmat sekaisin.

Pitäisi vaihtaa olkkarin järjestystäkin, et ens maanantaina satelliitin asentaja setä pääsee toimimaan oikeaan suuntaan. Ja järjestyksen vaihdon myötä ois tilattava se sohvakalusto – ja joo, se olkkarin pöytä ja apupöytä pyörillä. Ehkä pari mattoakin.

Sisustushullu kotoilija. Semmonen musta on tullu. Shokeeraavaa.

Ei musta ikinä pitäny aikuista tulla saatika tämmöstä juhlapyhien hösääjää. Missä meni vikaan?

Suhteet Sisustus Oma elämä Höpsöä

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

94 vuotta sitten oli Suomen itsenäisyysjulistus. Vuodet Ruotsin ja Venäjän vallassa jäivät historiaan.

Itsenäisyydestä taisteltiin vuosina 1939-1945 ja siitä maksettiin kallis hinta. Ilman sitkeitä suomalaisia, niin miehiä, naisia kuin lapsiakin, ei tätä päivää nyt juhlittaisi.

Sodan kauheudet vainoavat veteraaneja edelleen eikä monikaan suostu niistä puhumaan kenellekään. Se on ihan ymmärrettävää, koska tavallinen talonpoika joutui tappamaan elääkseen itse.

Rakas, edesmennyt vaarini ja sotaveteraani sanoi joskus, että tekisi sen kaiken uudelleen, koska sai katsoa lastensa ja lastenlastensa kasvavan vapaassa Suomessa. Oli viimeiseen henkäykseen asti ylpeä siitä, mitä Suomesta oli tullut ja mitä jälkipolvista oli kasvamassa. Niin ja venäläiset olivat vihollisia vain hiihtoladuilla.

Iso kiitos niistä uhrauksista, jotka Suomen kansa teki sodassa – oli se sitten kotona tai rintamalla. Sinivalkoiset värit liehuvat tänään niiden kunniaksi.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta