Sitä ollaan todellakin syksyssä. Epävakainen sää, ei tietoa, mitä kummaa päällensä laittaa aamulla, kun on kylmä silloin ja päivällä kuuma. Puista näkee syksyn parhaiten, vihreys häviää ruskan väriloistoon.

Sitten se iskee, tietoisuus siitä, että kesä on ohitse. Onneksi on se kaunis, kirkas tähtitaivas, joka lohduttaa.

Sisätiloissa on ihanaa loikoilla peittojen alla lämmin kaakaokuppi kämmenissä. Hyvä kirja tai elokuva kruunaa syysillan.

Syksy on omenoiden aikaa ja omista puista sen verran kivasti omenoita tulee, että saa monet kaura-omenapaistokset tehtyä. Ei ole mitään niin hyvää syksyllä. Paitsi vispipuuro tuoreista puolukoista.

Neljästä vuodenajasta on paljon hyötyä, vain yksi vuodenaika on sellainen, mistä en pidä – talvi. Ehkä tuleva sen muuttaa, koska rakkain asia maailmassa tullee silloin ensimmäisen kerran silmänsä avaamaan ja rääkäisemään keuhkojensa kyllyydestä. Silti suurin rakkauteni on kesä, syksy hyvänä kakkosena.

Nyt siis nauttimaan syksystä ja sen antimista!