Kenen syy se nyt sit olikaan

Lienenkö ainoa, jolla on ollut joskus erinäisten ihmisten kanssa ongelmana se, että ihminen ei kertakaikkiaan näe itessään mitään vikaa vaan syy on aina muissa? Mikäli olen, mut vois sit varmaan lukita labraan kokeita varten…

Nämä ihmiset ovat monessa muodossa ja usein ihan hurmaavia tapauksia – kunnes pitäisi selvittää asioiden todellinen kulku. Ja toki siinä kohtaa vaikeudet on ylitsepääsemättömiä, kun pitäis pyytää anteeks aka myöntää olleensa väärässä. Ring a bell? Suuri osa ihmisistä kuitenkin osaa tämän, kotona tai viimeistään tarhassa on opittu, et teoilla on seuraukset ja jos jotakuta satuttaa, on pyydettävä anteeks. Valitettavasti keskuudessamme on ihmisiä, joilta tämä yhteiskuntanormi on päässyt jotenkin livahtamaan opetuksesta…

Esimerkkejä elävästä elämästä; eräs naispuolinen tuttava ei ikinä löydä vikaa itsestään, parisuhteen ongelmat oli aina miehestä johtuvia. Koska takiaisriippakivitaktiikka ei missään nimessä aiheuta miehelle ahdistusta ja ”nosta kytkintä vielä kun voit”-reaktiota. Juuei. Sitten vielä ihmetellään, et miks täs ny kävi näin. Kaikkihan sen tietää, et jos et saa jantteria puhelimella kiinni työaikaan, on pakko laittaa ainakin viis viestii ”mis oot? mikset vastaa? Kulta, mulla on ikävä ja huoli, mikset vastaa?” -teemalla… Mieshän on ihan myyty.

En toki väitä olevani ite mikään täydellisyys, mutta ainakin virheen tehtyäni osaan pyytää anteeks ja ymmärrän, et vika voi olla myös minussakin.

Meitä on moneen junaan…

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Kertakäyttökamaa

Elämä ja asiat on kuin Facebook-statukset ja Twitterin päivitys – kertakäyttöä kaikki. Jaa, että miksikö? No minäpä kerron.

1. IHMISSUHTEET – kovin on vaikeaa pitää yllä pidempiaikaista ihmissuhdetta. Kaikki on kivaa, kun se on uutta ja ihanaa pumpulia plus vaaleanpunasta hempeilyä… mutta ootapa, kun tulee se eka riita niin lähtee emäntä/isäntä vaihtoon. Arki on vieras asia ja kun se koittaa, on suhde loppu.

2. KULUTUSTAVARA – vaatteet, kengät ja jopa kodin elektroniikka. Koko ajan tulee uusia juttuja, jotka on pakko saada, koska siinä uudessa on joku hieno täysin tarpeeton juttu, mitä ei oo siinä vanhassa. Ja jos mulla ei oo sitä niin oon sit täysin out ja sou lääst siison. Vaatteissa ja kengissä tää trendi on ollu nähtävillä jo ainakin vuosikymmenen ajan – ne ei käytössä kestä kovinkaan kauaa, monet menee jo ihan ekassa käytössä rikki. Huraa, kannatti maksaa. (jos et usko elektroniikasta tätä, niin mietipä vaikka ihan vitsillä, montako kännykkää oot omistanu ja kuinka moni ”tarpeellinen” kännykän vaihtosi johtui siitä, että edellinen oli oikeasti rikki? Voin rehellisesti sanoa, et mulla ei oo ykskään kännykkä ollu niin rikki, etteikö sitä ois voinu käyttää ja silti oon vaihtanu MONTA kertaa uudempaan ja parempaan.)

3. TYÖPAIKKA – sen voi vaihtaa, jos ei kiinnosta tai se ei tarjoa riittävästi haasteita. Ammattiakin voi vaihtaa tai kouluttautua pidemmälle työn ohella. Ei paha asia, jos tehdään oikeista syistä. Kunhan vain muistaa hankkia sen uuden duunin ennen kuin ottaa loparit edellisestä. Äkillinen tulojen tippuminen voi vaikeuttaa kulutustavaran kertakäyttöä.

4. LEMMIKIT – kesäkissa ja hyljeksitty koira. Jos se ei ole valmis paketti eli suloinen ihana pentu, joka on sisäsiisti, tekee ruoat, käy itse pöntöllä asioilla ja noutaa sanomalehden sekä tohvelit, niin se saa mennä. Sitä ei tarvita. Liekö ihme, jos eläintensuojelun tiloihin ei mahdu enää yhtään kissaa tai koiraa… ja koska ne kissat ja koirat eivät ole enää pieniä sekä söpöjä, niitä ei kukaan halua. Kertakäyttökamaa, toisen vanhoja ei kukaan huoli.

Siinä vähän alkupaloja aiheeseen.

Kertiskulttuuri tulee jatkumaan ja todennäkösesti pahenee, ellei jotkut jotain vastuuta tuntevat ihmiset ymmärrä kertoa jälkikasvulleen, että jotkut asiat vaativat huomiota kauemminkin kuin 3 sekuntia.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä