Pöh. Miksei kategoriaksi voi valita ”jotain todella dorkaa, jolla ei oo mitään merkitystä”?

Kaksi rankkaa viikonloppua takana. Ihania, upeita ja mahtavia viikonloppuja – ja suunnattoman rankkoja. Huh. Eka meni stadissa ja toinen turvallisesti täällä omassa torpassa. Tuli vissiin nautittua kuohujuomaa ja viiniä enemmän kuin viimeisen puolen vuoden aikana yhteensä. En siis ole kovinkaan suurkuluttaja. Oikeasti. (ei uskois, kun kattoo noita tyhjien tölkkien ja pullojen täyttämiä säkkejä viime viikonlopulta…)

Vappu sentään meni selvinpäin. Ei näillä ikänumeroilla enää jaksa montaa päivää rillutella. Yhdessäkin on jo tekemistä. Kai se on ihan hyvä niin.

Ainakin pidettiin niin hauskaa noiden rakkaiden ystävien kanssa, että näillä nauruilla ja puheilla selviää taas tovin. Se on sitä, kun asustellaan kaikki pitkin maita ja mantuja – nähdään tyyliin kaksi kertaa vuodessa. Mut ne kaksi kertaa on niin uskomattomia, ettei niitä joka viikonloppu kestäis – ainakaan baarit. Meillähän ei oo ongelmia sen suhteen.

Nyt on jo ikävä, mutta tietona on se, ettei mene kauaa, kun taas tapahtuu. Ensi vuonna hyvässä lykyssä tavataan useamminkin. Sikälimikäli kaikki menee niin kuin niiden toivoisi menevän. Ois ainakin kolmekymppisiä ja mahdollisesti häitäkin tanssittavana… Tiedä sitten, mitä muutakin tielle tulee. Toisaalta sillä ei oo väliä – tuli mitä vaan, we’ll be there together.