Unirytmittömyys
Tänään on taas päivä, kun unimasa pysyttelee kaukana tästä talosta. Se on melko yleistä viikonlopun jälkeen – sunnuntain ja maanantain välinen yö vaan ei ikinä ole levollinen. Voi vaan kuvitella, mitä se on tällaisen pitkän viikonlopun jälkeen… Uni, mitä se on? Jotain syötävää?
Tiedän tasan tarkkaan, kuinka tämä yö taas tulee menemään. Sängyssä pyörimistä noin neljään asti, sen jälkeen heräillään noin tunnin välein katsomaan kelloa ja lopullinen herääminen tapahtuu noin 10min ennen kuin kello herättää. Siitäkin huolimatta on pakko torkuttaa. Niin tuttu juttu.
Oon valehtelematta perheestäni ainoa, jolla on iän kaiken ollut ongelmia aikaisten aamujen kanssa. On yhtä tuskaa herätä seittemän tai kahdeksan aikaan. Yhdeksältä onnistuu huomattavasti paremmin, kymmenen on täydellisyyttä. Tätähän ei aamuvirkut vanhempani koskaan tajunneet ja aamupala syötiin ihan liian aikaisin, mitä varten minut herätettiin ihan liian aikaisin. Oon muutenkin huono syömään aamuisin – yleinen aamiainen onkin lasillinen mehua. Vasta 2-3h hereillä oloa pistää mahan kurnimaan.
Koska unirytmini on kaikkea muuta kuin normaali tässä maassa, joka edelleen elää agraarista aikaansa, kärsin kaikesta mahdollisesta, mitä sen sivuvaikutuksena on. Suurimmat ongelmat lienevät tuon aamupalattomuuden kanssa – jännä kyllä, että herätessäni yhdeksän ja kymmenen välillä viikonloppuisin olen kyllä nälkäinen heti aamusta, mutta joudun odottelemaan sen tunnin ennen kuin voin syödä mitään, kiitos tuon lääkkeeni. Huonot yöunet taas vaikeuttavat palautumista ja aiheuttavat vatsaongelmia. Tästä syystä joudun siis suunnittelemaan liikkumiseni ja kuntoiluni pääasiassa ajankohtiin, jolloin voin seuraavana päivänä nukkua normaalirytmissäni – pääasiassa viikonlopuille.
Olen saanut oman osani jeesustelusta ”valvo ja väsytä itsesi niin nukahdat aikaisin ja saat rytmisi normalisoitua” – ja jostain syystä nämä ihmiset, mukaanlukien rakas äitini, eivät usko, että sitä on kokeiltu todella monta kertaa ja joka kerta homma päättyy siihen, että olen ylivireystilassa monta päivää. Pahimmassa tapauksessa jopa viikkojakin, jolloin on täysin mahdotonta rauhoittua sitä vertaa, että nukahtaisi. Ei kiitos. Enkä taatusti mitään uni- tai nukahtamislääkkeitä ota käyttöön. Joskus otin relaksanttejakin vain siksi, että ne väsyttävät sen verran, että nukahdan helpommin. Ei kiitos niillekään enää. Kokeiltu on hikilenkkejä, saunomista, kaikenlaista rentoutumista – mikää ei auta.
Olen itse sinut tämän asian kanssa ja pakon edessä kyllä herään sekä elän tätä itselleni täysin väärää rytmiä. Muille vain tuntuu olevan enemmän ongelma se, että olen kovin virkeä iltaisin ja öisin – silloinhan mieluiten siivoan, vaihdan järjestystä, pyykkään, tiskaan, teen kauppalistaa jne.
Koska elän muille väärässä ajassa, tarvitaan ihmeitä tekeviä mömmöjä naamaan joka aamu – nimenomaan työaamuina. Onnekseni suvussani ei tunneta kovinkaan pahoja silmäpusseja saatika tummia silmänalusia, joten niiden kanssa ei ole pelkoa. Mutta koska jostain syystä minulla on semmoinen ihonväri, joka menee niin kovin sameaksi huonosti nukutuista öistä, pitää käyttää kirkastavaa/korjaavaa seerumia ja hyvää meikkivoidetta. Niihin onneksi onkin satsattu. Vielä kun saisi jostain sellaisen yleisesti hyväksytyn, normaalin unirytmin…
Ehkä joskus.