Minimeditaatio – pieni pysähdyshetki

Mä oon viimeaikoina pyrkinyt suurimpana osana iltoja meditoimaan Yogaian 10 min meditaatioita. En kokeakseni valaistusta (toki se voisi yllättää siinä sivussa), mutta ihan vaan rahoittuakseni hetkeksi. Hengittääkseni. Nukkuakseni paremmin.

Uni ei ole tullut juurikaan sen paremmin, mutta en voi kieltää etteikö hieman rauhottaisi mieltä hengittää syvään ja keskittyä vain ja ainoastaan hengittykseen. Sekin on lohduttavaa, että ajatukset saa tulla, mutta ne kehotetaan työntämään pois ja palaamaan mielessään vain ja ainoastaan hengitykseen.

Yhdessä sessiossa ohjaaja opasti, että sisään- ja uloshengittäessä voi toistaa jotain sanaa, jotta ajatukset pysyy koossa/poissa ja hengitykseen on helpompi keskittyä. Sanoipa myös, että sisäänhengittäessä voi toivoa itselleen jotain ja uloshengittäessä päästää asioista irti. Niinpä nykyään välillä hengitän sisään toivoen rakkautta, tasapainoa ja tyyneyttä. Ja ulos pyrkien irti katkeruudesta, epätoivosta ja yksinäisyydestä.

Ihan höpölöpöä? Katsotaan.