Valheellisen hurmaavat supliikkimiehet

Tiedättekö ne ihmiset, joihin rakastuu jo siinä hetkessä kun tapaa ihan ensimmäistä kertaan. Ja yleensä vain ja ainoastaan siksi, että ne tarjoaa ihan eri tavalla huomiota kuin muut uudet ihmiset. Ne säteilee jotain, joka kertoo sulle että niitä kiinnostaa oikeasti. Ne kysyy juuri oikeita kysymyksiä, jotta sulle tulee olo että ne haluaa oikeasti tietää. Ne ottaa sut mukaan, vaikka ensin tunsit olosi ulkopuoliseksi. Ne hyväksyy. Sitä rakastuu siihen huomioon mitä niiltä saa, siihen että ne kohtelee sua kuin vanhaa hyvää ystävää ja niihin pikkujuttuihin mitä ne vaan osaa sanoa oikein.

Näissä tapauksissa on kuitenkin hankala erottaa mikä on sittenkään aitoa kiintymystä, mikä on opeteltua kohteliaisuutta, mikä on flirttiä? Se yksi hetki niiden kanssa on ihan hunajaa itsetunnolle, mutta se kestää vain sen hetken. Hyvät myyjäthän osaa tän leikin todella hyvin.

Tapasin eilen yhden niistä. Sain parin halauksen kera mm. kommentit ”Sulla on makeet kengät!”, ”Oli tosi kiva nähdä”, ”Olis kiva nähdä useamminkin”, ”Oliko toi sun poikaystävä?”. Ja jos en tietäisi paremmin, luulisin että nämä kommentit tarkoittaa sitä että ehkä se oikeasti haluaakin nähdä useammin ja varmisti samalla mun statuksen. Mutta kun tiedän, että sama ihminen ei ole saanut aikaiseksi lähteä mun kanssa bisselle, kun sitä olen joskus kysynyt. Sama ihminen ei ole koskaan tykännyt takaisin Tinderissä. Sama ihminen ei ole koskaan kysynyt itse suoraan ulos.