Vitun sunnuntait

Koko kevään kaikki viikonloput on ollut varattuja. Menoja, ajatukset muualla, porukkaa ympärillä ja paljon tekemistä. Hyvä! Vihdoin nautin vapaasta viikonlopusta, pitkistä aamuista, kerrankin. Paitsi.. tänään se iski. Mulla ei ole seuraa ympärillä. Mä olen kotona. Mähän olen yksin. Mähän olen yksinäinen. Mulla on tylsää. Tuli se paska sunnuntai, se paskin yksinäisyyden sunnuntai jota mikään sade ei pese pois. Vaikka kuinka nauttisi peiton alla sarjoista, on haikeus lähellä ja kyynel silmäkulmassa koko päivän. Se sunnuntai, joka kertoo että mä olen yksin tänään ja tulen olemaan loppuelämäni. Koska maailmankaikkeus on kai päättänyt niin.

Päätin myös, että friends-with-benefits-tuttuni on ollut viikonlopun jonkun toisen kainalossa. En tiedä onko. Eikä sillä pitäisi olla merkitystä. Ärsytti silti ja sainpahan lisää ikävää ajateltavaa.

Miten sitä osaisi muuttaa ajatusmaailmaansa?