Rumempi kuin luulenkaan..

En voi uskoa että oon vajonnut näin alas. Haukkua nyt itse itseään rumaksi? Aikuinen, itsestään ihan oikeasti pitävä ihminen.

Mutta mä oon vaan todennut olevani liian ruma nettideittailuun Tinderiin. Tai ainakin oletan olevani paremmannäköinen kun olen. Tai ainakin pistän sydäntä monesti ”tasoani korkeammille” tyypeille (en niille selvästi playerin näköisille kuitenkaan, yh) ja oletan niiden pistävän sydäntä takaisin. Ei ne pistä.

Kyllä mä tykkään monista muistakin, mutta kyllähän mä ohitan silti huomattavasti enemmän kuin ehkä kannattaisi? Ihan kuin en tietäisi, että ei se ulkonäkö mitään sanele. Kun tuntee hauskan, kivan ja ihanan ihmisen, näyttää se automaattisesti hyvältä.

Tinderissä nyt vaan on se ongelma että alkuvaikutelma on useimmiten ainoastaan ulkonäkö. Etkä yleensä ensimmäisellä tapaamisellakaan pääse siihen tilaan, missä tyypistä näkyisi se hauska, kiva ja ihana tyyppi. Niinkuin kaverin kavereista siinä oikeassa seurassa näkyy. Tai työkavereista. Tai ylipäätänsä ihmisistä niiden tutussa ympäristössä.

Sain tällä viikolla yhden selailukerran aikana neljä uutta matchia. Laitoin kaikille viestin, eikä yksikään vastannut. I love this app..

tumblr_m2yjikilu81rnvwt1.gif

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Toivo se on epätoivokin

Mä oon miettinyt sitä jo useita päiviä. Mä en ole onnellinen.

Mä oon miettiny tapahtumia mihin haluaisin mennä. Mä oon miettiny asioita mitä haluaisin tehdä. Mä oon miettiny leffoja mitä mä haluaisin nähdä. Mä oon miettiny mielentilaa missä mä haluaisin olla. Mä oon miettinyt, että mä en halua mennä, tehdä, nähdä ja olla yksin. En vaa halua. Mutta en pääse tästä mihinkään. Tästä tilanteesta.

Tinderissä ei tapahdu mitään. Vasta rakennetuissa ihmissuhteissa ei tapahdu mitään. Jo olemassa olevissa ihmissuhteissa ei tapahdu mitään.

Mitä mun pitäisi oivaltaa? Mitä oppaita mun pitäisi lukea?

Mä odotan vielä nää kesän rippeet, tän välitilan. Sit pääsee sinne syksyyn.

Ja hei, itseäni lainaten ”Toivo se on epätoivokin!”

Suhteet Oma elämä Rakkaus Mieli