Vaikka olisit oikeilla raiteilla, ylitsesi ajetaan, jos vain seisot paikoillasi.

Ne päivät, kun tuntuu siltä että muut menee eteenpäin ja itse on paikallaan. Kuulee uutisia lapsista, kihloista, talo-ostoksista, kesähäistä, uusista koiranpennuista. Ja sitten ne kysyy mitä mulle kuuluu? Mulle kuuluu samaa kuin vuosi sitten, tai kaksi, tai viisi. Vuokrayksiö, toimistotyö, välillä urheiluviikkoja, välillä olutviikkoja jolloin podetaan huono omaatuntoa urheiluttomuudesta. Välillä yöseuraa, josta ei kauheasti viitsi puhua, kun siitä ei sen enempää tule. Ettei muut ala toiveikkaaksi!

Vaikka näitä päiviä on, vaikka välillä pistää, ei se oikeasti ole niin paha. Eikä väärin.