Yksinolon puolesta ja vastaan

Olen mä oppinut olemaan yksin ja itseni kanssa. Välillä siitä nauttiikin, kun on kotona itsekseen ja juo iltateetä. Tai pyykkää ja vaihtaa puhtaat lakanat. Tai kun käy hallissa ostoksilla ja kokkaa itselleen jotain epätavallista.

En silti osaa viettää kesäpäivää itsekseni, ellen vietä sitä lähinnä kotona. En osaa kiertää muuten mielenkiintoisissa paikoissa ympäri kaupunkia. En osaa istua kahvilla itsekseni. En halua mennä elokuviin yksin. Ei se tunnu miltään.

Olen monesti miettinyt, että lähtisin reissuun yksin, mutta mitä siellä tekisin? Ei taidenäyttelyssä käynti tunnu miltään, jos tauluja ei saa kommentoida toiselle. Miltä maistuu uusi ihana viini tai olut, jos sitä ei voi maistaa jonkun toisen kanssa? Mitä hauskaa on käydä ulkomailla kaupassa, kun ei voi nauraa toisen kanssa hassuille tuotteille ja niiden nimille?

Kaveri käski kokeilla, mutta en tiedä. Taidan tuntea itseni liian hyvin. Voisiko se yllättää?