Älä jää kiinni ihmisiin, älä seiniin

Olen jossain kuullut lauseen ja ottanut sen henkilökohtaiseen ohjekirjaani ylös. Neuvo on resonoinut minussa. Ihminen on oikealla polulla silloin kun hän on vapaa kaikista ja kaikesta. Kukaan ei kuitenkaan ole kenenkään oma eikä mikään ole ikuista. Isot tunteet yhtään mihinkään muuhun kuin suurta suunnitelmaa kohtaan voivat sekoittaa juuri sen ison suunnitelman. Jota vartenhan täällä ollaan, vai mitä? Tänään minua huvittaa eilisen itseni arvomaailma.
– [ ] Yhteishaun lähestyessä minua on hirvittänyt mahdollinen maisemanvaihto koulun perässä. Ensi kertaa elämässäni minulla on asioita, jotka tuntuvat liian arvokkailta koulun edessä uhrattavaksi. Ihmiset ja seinät ovat menneet syvälle minussa. Millä oikeutan ohjetta vastaan toimimisen? Voin nykyisissä ympyröissäni hyvin. Nautin asuinalueestani, minulla on hyvältä tuntuva parisuhde aluillaan, hyvät harrastuskuviot ja mahdollisuus töihin. Eihän näistä mikään ole ikuista, mutta toistaiseksi minulla on ilo niistä nauttia ja näissä olosuhteissa kasvaa. Jos minun ei ole välttämätöntä tätä kokonaisuutta hajoittaa kaupunkia koulun perässä vaihtamalla, niin olen onnekas ja aion näiden asioiden mukana kulkea niin kauan kun se tuntuu oikealta. Joskus on myös oikein jäädä.

Ohjekirjani vaatii päivitystä:
1. Älä jää kiinni seiniin tai ihmisiin, jos voit olosuhteissa huonosti.
2. Jos voit ympäröivissä ihmisissä ja seinissä hyvin, uskalla jäädä.