Kahden miehen Joutsenlampi

Aurinko paistoi ja säteet saivat järven kimaltelemaan. Koivut kehystivät rantaa riippuvilla oksillaan. Ilma oli tyyni. Talon väki oli pihalla eri tehtävissä. Sisko ja kaksi vaimoa kantoivat astioita pöydästä sisälle taloon ja keittiöön. Veljistä keskimmäinen puhdisti grilliä, jolla syödyt herkut oli valmistettu. Nuorin veli istui vielä pöydässä ja seurasi läheisiään. Tunnelma oli rauhallinen.
Keskimmäinen veli hävisi sisälle naisten perään. Nuorin ihmetteli, kun väki viipyi. Hämmästys vaihtui ilahdukseksi, kun hän näki millä asialla he olivat olleet. Veli kantoi valtavaa kontrabassoa, sisko kahta viulua. Vaimoista toisella oli saksofoni.
He asettuivat tottuneesti rinkiin. Sisko ehdotti ensimmäisen kappaleen. Keskiveli löi kolme kertaa kuuluvasti kontrabasson pintaan ja ryhmä aloitti soittamisen. Musiikki tanssi pitkin pihaa. Nousi koivuihin, pyörähti pöydän pinnalla ja ympäröi soittajat. Vuosikymmenten kokemus ja yhteistyö kuului vaivattomana ja soljuvana sointina. He olivat musiikissa yhdessä.
Soitettuaan kappaleita tovin, soittajat pitivät tauon. Nuorin veli lähti hakemaan juotavaa. Muut jäivät juttelemaan kuluvasta kesästä. Huomaamatta siirryttiin kesissä taaksepäin ja he muistelivat yksityiskohtia eletyistä yhteisistä hetkistä. Veli palasi juomien kanssa ja tarjoili väelle korkeisiin laseihin. He kilistivät lasejaan yhteen. Malja nousi menneelle elämälle. Vanhimmalle veljelle. Hänelle, joka oli kesän alussa menehtynyt. Jonka paikka ringissä oli jäänyt tyhjäksi.
Muiden vielä jutellessa, sisko alkoi soittamaan hiljaisesti viuluaan. Joutsenlammen Kuoleva joutsen täytti kesäasunnon pihan. Veljet pysähtyivät. Nuorin otti viulun takaisin käsiinsä ja asetti sen olalleen. Juuri kun jousi oli kohtaamassa kielet, vanhin veli nousi. Hän käveli muutaman askeleen kohti rantaa ja pysähtyi. Muu väki katsoi veljeä, eivätkä tienneet mitä hän aikoi. Vanhin heilautti kättään musiikin jatkamiseksi. Siskon viulu alkoi soittaa Kuolevaa joutsenta. Veli nousi varpailleen ja levitti kätensä sivuilleen. Hän alkoi liikkua pieniä askelia pienellä alueella ja kädet liikkuivat aaltomaisesti. Viulun viedessä kappaletta eteenpäin, veli kääntyi pöytään päin. Hän liikutti siipiään ylhäällä, ojentautui ylhäältä alaspäin. Silmät olivat kiinni, ilme kasvoilla surullinen ja lopullinen.
Tanssija lähti pyörähtämään huojuen ympäri. Nuorin veli oli laskenut viulunsa alas ja nousi ylös. Hän nousi varpailleen, nosti kädet siivikseen ja siirtyi veljensä viereen. Kaksi pitkää ja raskasrakenteista miestä ilman tanssitaustaa tanssivat vierekkäin. Sisko soitti viulua kauniisti. Hän piteli sitä hennosti kuin se särkyisi voimakkaammasta otteesta. Ote oli kuin tunnelma koivujen välissä. Herkkä, säröinen.
Tanssijoiden siivet kiihdyttivät viulun tahdissa, kunnes jälleen hidastuivat. He kieppuivat ja kaartelivat. Kappale lähestyi loppuaan viipyillen. Miehet polvistuivat maahan. Vielä hetken tanssijoiden toinen siipi aaltoili ylhäällä. Ne jättivät hyvästejä ja laskeutuivat rauhallisesti maahan. Veljekset jäivät ruoholle kaksinkerroin. Viulu soitti vielä viimeiset nuotit. Väki ei sanonut mitään. Kyyneleetkin poskillaan ilta oli kaunis.

Perustuu erään 96-vuotiaan helsinkiläisen rouvan muistoihin ja kokemuksiin