Ei kannata hyvää odottaa
Joskus pitää vaan mennä ja ottaa
Mikä tuntuu susta oikeelta
-Anna mennä lennä, Mikko Harju

Minulle on tapahtunut tänä vuonna valtavasti hyvää. Olen ottanut riskejä, jotka ovat kannattaneet. Olen ollut tyytyväisempi ja avoimempi. Olen murehtinut vähän, nauttinut paljon. Olen saanut hurjasti. On ollut helppo olla iloinen.
Menneisyyden kummitukset ovat järjestäytyneet riveihin, eivätkä ne tunnu enää määritteleviltä tekijöiltä. Kaikki ei ole aina mennyt oikein ja menestyksekkäästi. Ne eivät kuitenkaan enää tunnu samalla tavalla kipeiltä ja katkerilta. Ihmisinä täällä mennään, eikä kaikkien työkalupakki tarjoa samanlaisia mahdollisuuksia selvitä lajitovereiden kanssa.

Mielenrauha on arvokkainta
Mitä voidaan täällä saavuttaa
– Anna mennä lennä, Mikko Harju

Kaikki maallinen hyvä, jonka olen tänä vuonna saavuttanut tuntuu kuitenkin paljon arvottomammalta kuin henkinen hyvinvointi. Arvokkainta mitä olen saavuttanut on päänsisäinen tasapaino. Itseni ja maailman kanssa. On helpompi pitää silmät auki, kun ei enää tarvitse inhota itseään tai kaivata koko ajan jotain mitä ei ole. Ei tarvitse olla maailmalle vihainen. Miksi en ole vielä siellä, miksi minulle ei käynyt noin. Nyt olen tässä, näillä eväillä. Eivätkä ne ole laisinkaan huonot.

Jos jokin on varmaa
Niin ettei mikään oo koskaan
Jos jokin on harhaa
Että on olemassa lopullista
– Elämä kantaa, Yona Haru

Elämä yllättää. Onnella ja onnettomuuksilla. Voi törmätä hyvään tyyppiin, josta tulee tyyppi kainaloon. Voi joutua soittamaan ambulanssin tajuttomalle lapselle, joka minuutti sitten vielä leikki iloisesti. Lapsen kanssa voi selvitä säikähdyksellä, mutta tyyppi kainalosta haihtua pois. Kaikkeen ei voi varautua, kaikelta ei voi suojautua. Mutta omaan mieleen voi vaikuttaa. Mitä vain voi tapahtua ja todennäköisesti tapahtuukin. Kuitenkin vain sillä on väliä miten niiden kanssa selvitään. Maailman herra ei voi olla, mutta oman mielen hallitsija voi olla kuka vain. Loppujen lopuksi se on ainoa mitä todella omistaa.

15-vuotiaana tavoitteeni oli hankkia aikuisena työ hyvällä palkalla. Lukion jälkeen lähdin ulkomaille toteuttamaan unelmaani. Tein töitä kaikissa olosuhteissa. Paahteessa ja pakkasessa. Yöllä ja päivällä. Arkena ja pyhänä. Olin tyytyväisempi itseeni ja elämääni enemmän kuin koskaan. Palkka suhteessa työmäärään oli olematon, eikä sillä ollut mitään merkitystä. Kokemus oli tärkeä.Oivalsin, ettei rahalla ole väliä, jos työstä itsessään saa irti enemmän kuin millään rahalla saisi.
Tänä kesänä olen tehnyt yhtä aikaa useampaa eri alan työtä . Kaikki suunnilleen samalla tuntipalkalla. Aluksi se oli vain omaa viihdykettäni katsoa mihin kaikkeen taivun. Sittemmin työtä on ollut välttämätöntä tehdä paljon, sillä tein ison hankinnan. Hankinta vie ison siivun tuloistani kuukausittain. Teen työtä enemmän kuin koskaan ja suhteeni rahaan on jälleen muuttunut.
Minulla on aina ollut positiivinen käsitys työstä. Työ on myönteinen velvollisuus. Työ mahdollistaa maallisia asioita. Työssä oppii monenlaisia taitoja. Eri töissä tapaa erilaisia ihmisiä ja oppii olemaan lajitovereiden kanssa. Se on elämän kannalta arvokasta ja parasta puolta työssä kuin työssä. Ensimmäistä kertaa olen kuitenkin huomannut myös työn varjopuolen.
Tuntuu hämmästyttävältä, että vaikka tekisi töitä ympäri vuorokauden, ei palkka nouse kuukaudessa tietyn summan yli. Vaikka työntekijä olisi kuinka hyvä tai ahkera tahansa. Tai kuinka paljon tahansa työntekijä käyttää tunteja työhön. Tuntipalkka ei siis ole riittävä.
Töissä annetaan työnantajalle aikaa. Ajan työnantaja ohjaa eri tehtäviin. Työnantaja ei voi antaa aikaa takaisin, joten hän maksaa korvauksen rahana. Paljon arvokkaampaa kuin maksettava palkka, on aika mitä töissä menetetään. Raha ei maailmasta lopu. Yksilön aika tulee kyllä enemmin tai myöhemmin täyteen.
Olen hakenut yliopistoon muutaman kerran. Toistaiseksi menestys pääsykokeissa ei ole ollut riittävä. Tämän vuoden tulosten tultua olen pohtinut miksi enää hakea kouluun. Pääsykoe-projekti on todella kiittämätön. Varsinkin kun hakukertoja tulee useampia. Onko tavoittelemani opiskelupaikka sen arvoista? Tämän kesän työseikkailun myötä olen kuitenkin jälleen palannut siihen 15-vuotiaan näkemykseen, että työstä tulee saada riittävä korvaus. Vähemmällä työmäärällä isompi summa. Se on oman aikansa kunnioittamista. Siksi pääsykoekirjat aukeavat jälleen tänä syksynä.
En usko, että korkea palkka yksinään on peruste työlle. Tai isot tulot hyvän elämän mittari. Hyvässä elämässä voi tehdä asioita, jotka ovat itselleen tärkeitä. Työn tekeminen voi ja pitäisi olla mielekästä. Työn sisältö voi helposti olla kärkisijoilla tärkeiden asioiden listalla. Mutta työntekijän ajan tulee myös olla työlle tärkeää. Antaahan työntekijä omaa ainutlaatuista maanpäällistä aikaansa. Ja koska aikaa ei voi antaa takaisin, tulee rahallinen korvaus olla suhteessa siihen kunnioittava.