Pidän puketumisesta, eikä minulle ole yhdentekevää minkälaisia vaatteita käytän. Tyyliini kuuluu paljon mekkoja ja hameita. Olen ajatellut, että asuni täydentyisivät korkokengillä. Niiden sijasta olen kuitenkin käyttänyt kömpelöitä, tasapohjaisia kenkiä. Olen pitkä, en voi käyttää korkoja. Pituuteni ja samalla muu minussa olisi liian esillä, jos kulkisin koroissa. Kielsin korkokengät. Ristiriitaista on, etten kuitenkaan vapauttanut mieltäni korkokenkä-haaveista. Edelleen ajattelin näyttäväni paremmalta korkokengissä.
Uhmasin kieltoani ennen joulua ja kaivoin korkokengät kaapista. Ne todella täydensivät asuni. ”Entä jos olen näillä liian… näkyvä?” Päätin kokeilla. Jos kengät olisivat virhe, niin virhettä ei enää tarvitsisi toistaa päivän jälkeen. Olen toistanut päivittäin sen päivän jälkeen.
Pyörsin päätökseni korkokengistä. Olen pitkä joka tapauksessa. En lyhene muuta kuin ryhtiä huonontamalla. Parempia vain hyväksyä totuus mitastani ja elää elämääni kuin tahdon. Tahdon elää korkokengissä. Ympäristöstäni olen saanut vain kannustusta. ”Ole rohkeasti mitä haluat.” ”Jos on joku ominaisuus niin sitä kannattaa vain korostaa.”
Ulkonäön miettiminen on hyvin inhimillistä ja maallista. Korkokenkä-show muistutti minulle kuitenkin myös, että uskaltaminen ja itsensä toteuttaminen on parasta mielenrauhaa. Päivääkään ensimmäisen korkokenkä-päivän jälkeen ei ole tarvinnut miettiä, että mitä jos käyttäisin korkokenkiä. Mieleen ei mahdu paljon yhtä aikaa. Korkokenkien käyttö-päätös vapautti tilaa toisille asioille. Tämä sama palkinto mielessä etenen myös kevään pääsykoevalmisteluissa ja uudessa suhteessani. Kun joku päivä viimein läpäisen pääsykokeen, minun ei enää tarvitse miettiä, mitä jos hakisin. Kun aloitin suhteen, minun ei enää tarvitse veivata mielessä millaista olisi seurustella tämän tyypin kanssa. Myrskyn odottaminen on pahempaa kuin itse myrsky.

”On miehellä oltava unelma, haaveena päästä pakoon.
Tipahtaa äärestä yli, hukkua maan rakoon.”
-Pakofantasia, Pyhimys

Arkeni on miellyttävää mielenkiintoisten asioiden parissa hyvässä seurassa. Osani on ollut onnekas ja kaikkea hyvää väheksymättä minulla on kuitenkin mielessäni suunnitelma. Mitä tekisin, jos jättäisin ympyräni, joita hallitsee tavoitteet. Pakofantasiassani eläisin hetkessä, en aikataulussa. Aikamääreillä, kuten kellonaika tai päivämäärä ei olisi minulle merkitystä. Sijaintini olisi yhdentekevä. Bangkok, Kairo tai Kokkola. En haluaisi olla muualla kuin missä olisin.Minulla ei olisi odotuksia itseäni tai elämää kohtaan. Vain eläisin. Mielenmaisemani olisi puhdas, selkeä ja tasapainoinen. Eläisin harmoniassa valojen ja varjojen kanssa. En haluaisi mitään lisää. En haluaisi olla erilainen kuin mitä olisin.
Kiirehtiessään paikkojen ja aikojen halki ei ole mahdollista kokea maailmaa riittävänä silloin, kun se on riisutuimmillaan. Kiire ja halut ovat loputtomia. Ne ruokkivat epätyytyväisyyttä. Aika on lopussa aina, saavutuksen jälkeen täytyy olla heti seuraava tavoite horisontissa.
Läsnäollessa ihmisellä on kaikki mitä todella tarvitsee. Silloin ei tarvitse mitään lisää. Ei aikaa, ei mitään maallista. Lapsilla ja eläimillä ei ole muuta kuin käsillä oleva hetki. Siksi he niin paljon aikuisista eroavatkin.
Läsnäolija on tyytyväinen, vaikkei kaikkea olekaan. Katusoittajana kitarani kanssa minä olisin se läsnäoleva lapsi ja eläin. Soittaisin kappaleita akustisella kitaralla. Minulla voisi olla maassa hattu kolikoita varten, mutta ei olisi väliä tulisiko kolikoita. Taloudellinen tuottavuus ei olisi osoitus onnistumisestani. Merkityksellistä olisi kuulla melodia, kappaleiden sanoitukset ja tuntea tunnelma. Katselisin ohikiirehtiviä ihmisiä. Toivoisin hyvää heidän päiviinsä. Maailma olisi siinä ja minä saisin olla siellä.

Kappaleet, jotka olisivat katusoittaja-soittolistallani
En stund på jorden – Laleh
Hallelujah – Jeff Buckley
This town – Kygo feat. Sasha Sloan
Hei rakas – Behm