Söin myöhäistä lounasta keskustassa. Istuin ikkunan vieressä. Siitä oli helppo katsella ihmisiä ja liikennettä. Ikkunan toisella puolella ihmiset puskivat päin tammikuun koleaa tuulta. Ihmettelin ohikulkijoita. Minne he menivät, mistä tulivat? Tunnelma oli miellyttävä. Tunsin kiitollisuutta siitä, että sain olla minä ja juuri siinä.
Katsellessani katumaisemaa huomasin liikennetolpan vieressä miehen. Hän oli kumarassa asfaltilla pieni take away -kuppi edessään. Kädet hän oli asettanut kämmenet vastakkain päänsä eteen. Miehen vieressä oli pahvinen kyltti. Kyltissä mies kertoi olevansa nälkäinen ja tarvitsevansa rahaa ruokaan. Kyltin alareunassa toivotettiin siunausta.
Katsoin miestä, katsoin ravintolaa. Salaattini trendikkäässä lounasravintolassa tuntui kornilta. Etuoikeuksia pursuava elämäni verrattuna pahvikuppiin kolikkoa odottavan miehen tilanteeseen tuntuivat liian erilaisilta katsottavaksi yhtä aikaa samalta ruudulta. Miten elämäntyylini ja hyvinvointini voivat olla oikeutettua, jos viiden metrin päässä minun unelmieni toteuttamiseen tähtäävästä elämästäni istui ihminen kylmässä viimassa rahatta, ruoatta ja koditta. Ei aavistustakaan. Missä tällaiset asiat päätetään ja roolit jaetaan?
Salaattini kadotessa suuhuni mies nousi kumarasta asennostaan polvi-istuntaan. Katselin häntä. Tummat vaatteet, synkkä ilme uurteisilla kasvoilla. Huomasin valkoisen johdon kulkevan kauluksista pipon sisään. Nerokasta! Hän kuuntelee jotain ollessaan ihmisten ohitettavana. Olin pohtinut kuinka aika kuluu polvillaan kylmällä asfaltilla. Mietin omalta kannaltani. Jos minun pitäisi olla miehen tilalla, niin varmaan vain odottaisin haasteen päättymistä. Jos minulla ei oikeasti olisi muuta vaihtoehtoa kuin odottaa kolikkoa pahvimukiin saadakseni syötävää… minulla menee aivan liian hyvin, että pystyisin sitä nykyisessä tilanteessani käsittämään.

Minulla kävi onni juuri viikko ennen joulua. Vuoden isoin stressin aiheuttaja poistui arjestani. Joulu ei olisi voinut parempaan hetkeen ajoittautuakaan. Olen heittäytynyt täysin rinnoin joulunviettoon viikko ennen itse juhlapäivää. Nautin eniten joulussa fiilistelystä. Pukeutua aavistus juhlavammin arkenakin. Kulkea kaupungilla, ihmetellä valoja ja ihmisiä. Minulla on ollut sopivasti aikaa ja mielessä riittävästi rauhaa, jotta olen voinut tehdä jouluostoksista, kuusen kotiin kantamisesta ja ruokailusta osan juhlaa. Siitä kai joulussa tosiasiassa on kyse. Ottaa aikaa itselle, toisille ja tunnelmalle.
On ollut sydäntä lämmittävää hankkia lahjoja ihmisille, jotka ovat ne todella ansainneet. Tosi asiassa ei ole sellaista maallista valuuttaa, jolla voisin tälle porukalle korvata heidän tekonsa minua kohtaan. Jokaiselle löytyi kuitenkin lahjansaajan näköinen paketti.
Olen ostanut jouluruokaa kotiin, vaikken aattoa kotona vietäkään. On ollut hauska kutsua ystäviä pienimuotoiselle jouluaterialle ja viettää joulua useaan otteeseen eri ihmisten kanssa.
Ehdottomasti paras joulukoriste minkä voi mielestäni hankkia on itse kuusipuu. Joka kerta kotiin mennessäni ilahdun vihreästä oksista, jotka kultanauhoineen on minua vastassa.
Musiikista hurjasti nauttivana saa joulun tunnelmaa mihin hetkeen vain, kun laittaa joululaulut soimaan. Ulkona kuulokkeissa tai kotona koko talon täyttäen. Olen koonnut alle minua eniten puhuttelevat joululaulut.

Arkihuolesi kaikki heitä
Mieles’ nuorena nousta suo
Armas joulu jo kutsuu meitä

Minä heitin huolet, annoin mielen nousta ja otin kutsun avosylin vastaan. Ja voi mikä tunnelma korvien välissä onkaan ollut. Varsinkin ison stressin jälkeen tässä jouluisessa huolettomuudessa on ihastuttavaa kylpeä.

Nyt tullaan, nyt tullaan
Kas rinnatusten näin
Me saavumme piparkakkusaaresta päin
Ja ruskeita
Ruskeita oomme kaikki vaan
Silminä on rusinat ja hatut kallellaan

Monet kevyemmät joululaulut ovat minullde liian kiliseviä ja liian kulkusia. Vietän paljon lasten kanssa aikaa, joten ihan pelkällä Varpunen jouluaamuna ja Maa on niin kaunis -soittolistalla ei selvitä. Piparkakkuleikki tuo sopivasti lapsekkuutta ja teemalaulu piparin paistoon.

Lovin’ you’s a gift tonight
Lovin’ you for all my life
Lovin’ you is a gift tonight
Oh, everyday is Christmas when you’re here with me

Minulla on ollut suurenmoinen syksy. Siitä ainutlaatuisen teki harrastuskaverini ja paras ystäväni. Tämä tyyppi saa minut tekemään vaikka mitä temppuja, jotta yhteinen matkamme olisi mahdollisimman pitkä. Asia, joka minulle siltä riittää vastalahjaksi on sen hyvinvointi ja läsnäolo tavatessamme. Kiitos sinulle, joka teet joka päivästäni joulun.

On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
Ja sanaton on sydämeni kieli
Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
Ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen

On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa
Kuin yhtä puhdas itse olla voisin
Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa
Kuin harras sävel sisälläni soisi
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen

On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen

Lempijoululauluni, ehdottomasti. Tänä jouluna olen päässyt rakentamaan joulun sydämeen ja mieleen. Kirkkaus ja rauha sisällä on hyvin kokonaisvaltainen tunne. Hetken on helppo elää. Huominen voi tuskan tuoda taas, mutta luotan tämän päivän sanomaan. Kirkkautta ja rauhaa!

Rauhallista joulua lähelle ja kauas, yksin ja yhdessä!