Elän elämääni arkea pyörittäen ja eteenpäin pyrkien. Työt, harrastukset, opiskelut ja kaverit hallitsen helposti. Kesällä elämääni tuli suunnittelematon lisäpyörä. Tapasin hyvän tyypin.

”Ja yksin laulan kotiinpäin, kun kuljen.
Milloin huomasin?
Sä tartuit käteen jota tuskin ojensin.
Ja pian toinen siinä vierellä makaa.”
Sinuun minä jään, Vesala

Tyypin myötä fiilis-skaala on ollut laaja. Ensin en uskonut häntä todeksi, sitten tuntui todella oikealta. Viimeisin olotila on ollut epävarma. Olenko riittävä, yllänkö entisten tasolle. En ole loputtoman kokenut tällaisissa suhteissa. Kaikki ei ole selvää. Ei tyypin puolelta, eikä varsinkaan minun.

”Is it easier to stay? Is it easier to go?”
Easier, 5 Seconds of summer

Hetki sitten otin etäisyyttä ja tein itsestäni kiireisen ilman häntä. Hirvitti. Oman elämän pyöritys tuntuu helpolta ja yksinkertaiselta. Olen arjessani itsevarma ja tiedän mitä haluan. Tämä oikeasti hyvän tyypin kanssa olen kuitenkin epävarma. Yritän olla olematta liikaa, mutta kuitenkin tarpeeksi. Viikon oman loman aikana tuntui, että kyllähän tämä elämä näinkin menee loistavasti. Minulla hyvät kuviot ja suunnitelmat. Yksinkertaisempaa monimutkainen elämä on yksin.

”En halua että menet kokonaan, mutta mene pliis toiseen huoneeseen
Haluan olla vain edes vähän aikaa itseni kanssa kahdestaan.”
Itteni kaa kahdestaan, Antti Tuisku

Tunne-asioita ei voi harjoitella töissä tai harrastuksissa. Vaikka niissäkin olisi fiiliksissä, niin lajitoverin kanssa fiilis on ihan eri tasolla. Yleensä ohjat käsissään kulkeva ihminen on aivan hukassa. Ei edes ole varma mitä yrittää ohjata ja mihin suuntaan.

”Mä koitan ratkaista tän aivoillani
Mut ei se niin vaan toimi
Koska sydän, sydän, sydän, sydän.”
Sydän sydän, Nopsajalka feat. Chisu

Yhtenä iltana sain palikat päässäni paikalleen. Tulkitsin uutta palikka-järjestystä niin, etten voi jatkuvasti varmistella mitä hän haluaa minusta tai antaa hänelle päätösvallan. Se on nimittäin ollut taktiikkani tähän asti. Sanon hänelle, että päätä sinä. Kaikki käy. Mutta suhde ei varmaan säily hyvinvoivana, jos molemmat ei anna panostaan. Silloin myös minulla on velvollisuus sanoa mitä haluan tai en. Onneksi tyyppini on loistava ja näyttää kestävän minua.

Ensimmäinen näkeminen uudella palikkajärjestyksellä oli ihana. Olin tehnyt työtä yksinäni ja miettinyt mitä haluan. Nyt olin rohkea ja sanoin sen ääneen. Mikään mitä sanoin tai tein ei ollut niin kamalaa, että hän olisi säikähtänyt ja näyttänyt ulko-ovea. Päinvastoin. Muutamia päiviä sitten olin vielä vakavasti pohtinut yksin olemista ja nähnyt sen kannattavana ratkaisuna. Mutta vaikka lajitoveri tuo monimutkaisuutta ja kontrollin puutetta, niin hän myös tuo jotain mitä mikään muu asia ei. Minun on hyvä olla hänen kanssaan. Hyvinvointi on potenssiin kaksi, jos on både och hyvä yksin ja toisen kanssa.

”Mitä aion nyt?
Ei mitään hajua
ehkä tää kaikki on eilistä huomenna
huulilla suudelma.”
Uskomaton juttu, Anna Puu

”Ei kannata hyvää odottaa
Joskus pitää vaan mennä ja ottaa
Mikä tuntuu susta oikeelta”
– Anna mennä lennä, Mikko Harju

Minulle on tapahtunut tänä vuonna valtavasti hyvää. Olen ottanut riskejä, jotka ovat kannattaneet. Olen ollut tyytyväisempi ja avoimempi. Olen murehtinut vähän, nauttinut paljon. Olen saanut hurjasti. On ollut helppo olla iloinen.
Menneisyyden kummitukset ovat järjestäytyneet riveihin, eivätkä ne tunnu enää määrittelevän arkeani. Kaikki ei ole mennyt aina menestyksekkäästi ja oikein, mutta ne eivät enää tunnu samalla tavalla kipeiltä ja katkearilta. Ne ovat asioita, jotka ovat tapahtuneet. Minä en ole yhtä kuin ne tapahtumat.

Mielenrauha on arvokkainta
Mitä voidaan täällä saavuttaa
– Anna mennä lennä, Mikko Harju

Kaikki maallinen hyvä, jonka olen tänä vuonna saavuttanut tuntuu kuitenkin paljon vähäpätöisemmältä kuin henkinen hyvinvointi. Merkityksellisintä mitä olen tänä vuonna saavuttanut on päänsisäinen tasapaino. Itseni ja maailman kanssa. Silmät on helpompi pitää auki, kun lasit, joiden läpi tätä maailmaa katsoo, ovat anteeksiantavammat. Ei enää tarvitse inhota itseään tai kaivata koko ajan jotain mitä ei ole. Ei tarvitse olla maailmalle vihainen. Miksi en ole vielä siellä, miksi minulle ei käynyt noin. Nyt olen tässä, näillä eväillä. Eivätkä ne ole laisinkaan huonot.

Jos jokin on varmaa
Niin ettei mikään oo koskaan
Jos jokin on harhaa
Että on olemassa lopullista
– Elämä kantaa, Yona Haru

Elämä yllättää. Onnella ja onnettomuuksilla. Voi törmätä hyvään tyyppiin, josta tulee tyyppi kainaloon. Voi joutua soittamaan ambulanssin tajuttomalle lapselle, joka minuutti sitten vielä leikki iloisesti. Lapsen kanssa voi selvitä säikähdyksellä, mutta tyyppi kainalosta haihtua pois. Kaikkeen ei voi varautua, kaikelta ei voi suojautua. Päänsisäinen meininki on se millä täällä pelataan. Tilanteessa kuin tilanteessa.

”Vähän on paljon ja pieni on suurta
Pienemmät puut kestöä paremmin tuulta
Muista kun seuraavaksi katselet kuuta
Täältä se vaan näyttää pieneltä susta”