Samassa maailmassa eri maailmoissa

Söin myöhäistä lounasta keskustassa. Istuin ikkunan vieressä. Siitä oli helppo katsella ihmisiä ja liikennettä. Ikkunan toisella puolella ihmiset puskivat päin tammikuun koleaa tuulta. Ihmettelin ohikulkijoita. Minne he menivät, mistä tulivat? Tunnelma oli miellyttävä. Tunsin kiitollisuutta siitä, että sain olla minä ja juuri siinä.
Katsellessani katumaisemaa huomasin liikennetolpan vieressä miehen. Hän oli kumarassa asfaltilla pieni take away -kuppi edessään. Kädet hän oli asettanut kämmenet vastakkain päänsä eteen. Miehen vieressä oli pahvinen kyltti. Kyltissä mies kertoi olevansa nälkäinen ja tarvitsevansa rahaa ruokaan. Kyltin alareunassa toivotettiin siunausta.
Katsoin miestä, katsoin ravintolaa. Salaattini trendikkäässä lounasravintolassa tuntui kornilta. Etuoikeuksia pursuava elämäni verrattuna pahvikuppiin kolikkoa odottavan miehen tilanteeseen tuntuivat liian erilaisilta katsottavaksi yhtä aikaa samalta ruudulta. Miten elämäntyylini ja hyvinvointini voivat olla oikeutettua, jos viiden metrin päässä minun unelmieni toteuttamiseen tähtäävästä elämästäni istui ihminen kylmässä viimassa rahatta, ruoatta ja koditta. Ei aavistustakaan. Missä tällaiset asiat päätetään ja roolit jaetaan?
Salaattini kadotessa suuhuni mies nousi kumarasta asennostaan polvi-istuntaan. Katselin häntä. Tummat vaatteet, synkkä ilme uurteisilla kasvoilla. Huomasin valkoisen johdon kulkevan kauluksista pipon sisään. Nerokasta! Hän kuuntelee jotain ollessaan ihmisten ohitettavana. Olin pohtinut kuinka aika kuluu polvillaan kylmällä asfaltilla. Mietin omalta kannaltani. Jos minun pitäisi olla miehen tilalla, niin varmaan vain odottaisin haasteen päättymistä. Jos minulla ei oikeasti olisi muuta vaihtoehtoa kuin odottaa kolikkoa pahvimukiin saadakseni syötävää… minulla menee aivan liian hyvin, että pystyisin sitä nykyisessä tilanteessani käsittämään.

Hyvinvointi Ajattelin tänään Syvällistä Tasa-arvo