Ehkä me pelkäämme hirviöitä, joita emme nää. Lapsena hirviöitä sänkymme alla, mutta kun aikuistumme, onko niin, että silloin kutsummekin kaikkein pelottavimmat olennot omaan sänkyymme? O

mien kasvojensa taakse kätkee monikin sellaisen entiteetin, jonka olemassaoloa tuskin huomaa itsekään. Annamme vallan juuri niille voimille, joita yritämme kätkeä. Ja kavahdamme, kun joku päästää vihansa valloilleen.

Miksi järjestäytyneille uskonnoille seksuaalisuus on kauhistus? Jo Nietsche toi esiin sen, miten kristinusko oli elämälle vierasta vaistojen tukahduttamista. Sen mitä minä ymmärrän, samaan syyllistyy myös Islam. Siveys sellaisena kuin uskonnot sitä opettavat, pelkää ihmisen kehoa. Uskonnolla on tarvetta viitata ihmisen ulkopuolelle, johonkin ihmistä isompaan. Vaikka kaikki se on kuitenkin vain ihminen.

Minä tahdon nähdä sen taakse, mikä on ihminen. Yhden ihmisen osa tässä kaikessa on jo valmiiksi olla jonkun viettien tuottamaa, koska kukaan ei kykene irrottamaan itseään siitä osasta ihmiskuntaa, jonka tuote hän on.

Orpoinakin me joudumme kohtaamaan jonkinlaisen alkuperän. Vain kieltämällä isämme ja äitimme, me voimme uudistaa edes omaa ajatteluamme. Kunpa voisin irrota kehostani lopullisesti ja sukea lopullisesti oven itseni ja ihmisyyden välillä.