120 katkottua muinaismuistoa
Jatkona edelliseen kirjoitukseen, oliivisadonkorjuu on todella alkanut Länsirannalla. Tiistaina saimme todistaa, kuinka Qaryutin kylän viereisen Elin siirtokunnan asukkaat juhlistivat tapausta katkomalla 120 kappaletta tuhat vuotta vanhoja oliivipuita, jotka kuuluvat qaryutilaisille perheille. Tuhat vuotta vanhoja puita, hyvänen aika. Ennen tänne tuloa en ollut edes tullut ajatelleeksi, että puut voivat elää niin pitkään. Suomessa sellaiselle puulle perustettaisiin museo.
Täällä puut, niin vanhat kuin nuoretkin, ovat tiukasti sidoksissa arkipäivään. ”Minulla on kahdeksan lasta. Saan elantoni maani hedelmistä”, tiivisti tapahtuman merkityksen Kheer Abdul Kader, yksi tuhottujen puiden omistajista. Hänen menettämänsä puut tuottivat 180 litraa oliiviöoljyä vuosittain.
Oliivit ovat Palestiinassa iso juttu. YK:n mukaan ne muodostavat neljänneksen Miehitettyjen palestiinalaisalueiden maatalouden tuotosta. Yli 100 000 perhettä saa puista elantonsa ja melkein puolet prosenttia maanviljelykseen kelpaavasta maasta on istutettu täyteen oliivipuita. Ja sen kyllä huomaa tilastolukuja katsomattakin; loputtomien kukkuloiden ja kivierämaan ohella oliivipuut ovat Länsirannan maiseman hallitsevimpia piirteitä.
Siirtokuntalaisten kädenjälki oli musertavaa katsottavaa. Vanhat, vuosien saatossa mitä mielikuvituksellisimmille mutkille taipuneet puut seisoivat punamullassa kuin silvotut torsot. Maassa kunkin ympärillään makaasi kehä katkottuja oksia täynnä oliiveja, jotka eivät vielä olleet ehtineet poimijoiden säkkeihin.
Turhautumusta lisää se, että vaikka israelilaispoliisi saapukin alas Elin siirtokunnassa sijaitsevalta asemalta paikalle vastaanottamaan oliivinviljelijöiden rikosilmoituksen, ei tekijöitä tulla luultavasti koskaan saamaan kiinni, jos heita ylipäätään yritetään etsiä. Siirtokuntalaisten ihmisiin kohdistaman väkivallan tavoin YK:n mukaan myös noin 97 prosenttia palestiinalaisten oliivipuihin kohdistuneeista ilkivaltatapauksista jää tutkimatta.
Paitsi taloudellinen, oliivipuilla on myös suuri kulttuurinen merkitys palestiinalaisille. Pitkäikäisyydessään ja sisukkuudessaan ne symboloivat palestiinalaista kulttuuria ja sen juuria maassa. Palestiinalaisten kansallisrunoilija Mahmoud Darwish liitti oliivipuut ja palestiinalaisten mielenmaiseman yhteen sanoessaan ”Jos oliivipuut olisivat tienneet, kuka ne istutti, niiden öljystä olisi tullut kyyneleitä.”
Vaan eipä näkynyt kyyneleitä Qaryutin pellolla. Tyynesti, paljoa puhumatta paikalla olleet perheet keräsivät oliivit katkotuista oksista. Alta kulmain singotut katseet kertoivat paljon israelilaispoliisin ilmoittaessa, että varsinainen rikosilmoitus pitää tulla jättämään siirtokuntaan, mutta ääni ei juuri kohonnut, eikä raivokohtauksia näkynyt. Ihmisten olemuksessa siirtokuntalaisten terrorin edessä on sekoitus kohtaloonsa alistumista ja uppiniskaisuutta. Oliivit kerätään, vuosi vuodelta, koska muutakaan ei voida. Luovuttaminen ei tunnu olevan vaihtoehto.