Näkemiin Yanoun, Gaza näköpiirissä
Ihmisoikeustarkkailijapestini on tullut päätökseen. Tuli aika jättää hyvästit Yanounin talvisateiden vihreiksi muuttamille kummuille ja silmät sirrillä hymyäville kyläläisille, Ghassanille ja tiimikavereille. Itku pääsi viimeistään sitten, kun join viimeistä kertaa teetä arabianopettajamme ja alakerran naapurimme Najihan luona. Muistin ne lukemattomat kerrat kun istuin sillä samalla valkoisella muovituolilla, katselin ikkunasta alas laaksoon ja kuuntelin Najihan rupattelua perheensä kanssa, puoliakaan ymmärtämättä. Muistin ne kerrat kun illan pimeydessä huutelin tuon saman ikkunan alla huonolla arabiallani ostaakseni kananmunia, juustoa tai munakoisoja illallistarpeiksi. Muistin, kuinka Najiha lakeutui nauraen kadulle ja kännykän taskulampun valossa metsästimme hänen kanssaan vihanneksia puutarhan pensasrivien keskeltä. Muistin Najihan teini-ikäisten poikien pelon ja uhmansekaiset ilmeet kun israelilaissotilaat parkkeerasivat Hummerinsa Yanounin keskusaukiolle ja alkoivat kuulustella kyläläisiä. Niin monta kaunista, hauskaa ja kipeää muistoa. Lähteminen hirvitti. Itamarin siirtokunta on ilmoittanut rakentavansa 500 uutta asuntoa Yanounin maille, EAPPI-talon edessä kohoavalle etuvartioasemalle on jo pystytetty uusia asuntovaunuja tulevien talojen merkiksi. Siirtokuntalaisautoja on nähty tiheämpään tahtiin Yanounin teillä ja kyläläiset ovat huolissaan. Väistämätön lähtö tuli kuitenkin helpommaksi kun tapasimme uuden Yanounin EAPPI-tiimin, seuraajamme. He ovat motivoituneita, reippaita ja fiksuja. Kuusi uutta silmäparia näkee, kuulee ja dokumentoi. Se lohdutti.
Tutkimusmatkani palestiinalaisalueilla kuitenkin jatkuvat vielä. Pari päivää sitten sain käsiini lehdistöluvan, joka päästää minut Gazan muurien sisälle. Olo on jännittynyt, utelias ja innostunut. Kuinka ihmiset voivat viimeisimpien pommitusten jälkeen? Millainen on Gazan arki? Haluan tavata nuoria ja vanhoja, ihan tavallisia ihmisiä ja kuulla heidän tarinansa. Millaista on elää saarrettuna, vailla keinoja poispääsyyn? Millaisen tulevaisuuden he näkevät tai haluavat itselleen? Mikäli viranomaispuoli ja matkajärjestelyt menevät hyvin, tulen matkustamaan Gazaan lähipäivinä.
Sitä varten pitää kuitenkin tehdä valmisteluja, joista yksi on saada uusi viisumi Israeliin edellisen kolmen kuukauden leimani käydessa vanhaksi. Tämä vaatii maan rajojen sisältä poistumisen. Kirjoitan parhaillaan Jordaniasta, punaisen meren rannalta, maailman rupuisimmasta motellista, jossa internet-yhteys on aivan liian hidas jopa pienimpien valokuvien lataamiseen. Voitte kuitenkin kuvitella kaiken: likaisen hiekkarannan, väsyneet turistikamelit, tyhjinä nököttävät hotellit ja kuluneet kalusteet. Vieressä humisee moottoritie, sen takana siintää meri ja sen takana jo Egypti. Saudi-Arabiaan on reilun kymmenen kilometrin matka. Välillä sitä päätyy mitä kummallisempiin paikkoihin, mitä parhaimmista syistä.
Matka jatkuu.