Miksi elämäntapamuutos?
Nyt se on minullakin edessä, elämäntapamuutos nimittäin. Prosessi tähän pisteeseen on ollut pitkä ja vihdoin pystyn myöntämään myös itselleni sen, että nyt on oikeasti aika alkaa panostaa myös itseeni ja omaan hyvinvointiini. Tähän asti olen aina laittanut kaikkien muiden asiat omien asioideni edelle. On ollut huomattavasti helpompaa keskittyä läheisten ihmisten asioihin. Keskittymisen kun ohjaa kaikkeen muuhun, on ollut todella helppo olla välittämättä kehon ja mielen signaaleista, jotka viestivät pitkään kehittyneestä fyysisestä ja psyykkisestä huonosta olosta. Tiedän kyllä sen, että en missään tapauksessa halua muuttua ”itsekkääksi” ja tulen jatkossakin huolehtimaan myös läheisistä ihmisistäni, mutta en enää oman hyvinvointini kustannuksella. Ja uskon, että myös lähipiirini tulee huomaamaan sen, että minulla on parempi olla itseni kanssa.
Tausta liikunnan ja hyvien elämäntapojen parissa minulla on vahva lapsuudesta ja nuoruudesta. Kuten olen aiemminkin täällä blogissani asiaa avannut, olen ollut kohtalaisen liikunnallinen lapsi ja urheilun saralla minulla oli koviakin tavoitteita, sillä heitin moukaria kilpatasolla 18-vuotiaaksi asti. Lisäksi kotoa on tullut kohtalaisen hyvä pohja terveelliselle ja monipuoliselle syömiselle. Tiedän, ettei jokaisella varmasti ole ollut samanlaisia lähtökohtia terveelliselle elämälle ja siksi olenkin todella kiitollinen vanhemmilleni siitä kaikesta työstä, mitä he ovat meidän hyvinvoinnin eteen tehneet.
Alamäki huonompien elämäntapojen suuntaan alkoi varmaankin siitä, kun loukkaannuin kesällä 2017 ja tämän jälkeen minulla tuli pitkä tauko liikunnasta. Tämä tauko kadotti liikunnan iloni ja en ole sen jälkeen pystynyt löytämään sitä, vaikka kuinka olen yrittänyt. Samat asiat, joista olin ennen nauttinut, eivät tuntuneet enää miltään ja niistä ei seurannut enää sitä samaa iloa ja riemua, mitä aiemmin oli ollut. Näin jälkikäteen ajatellen suurin syy oli varmaankin se, ettei minulla ollut enää konkreettista tavoitetta, jota kohti olisin jokaisen treenin myötä mennyt. Aiemmin olin voinut huomata kehittymiseni pidentyneistä heitoista kilpakentillä, mutta nyt pelkkä painojen määrän kasvaminen kuntosalilla ja peilikuvan muuttuminen ei ole oikein motivoinut jatkamaan. Voidaan siis varmaankin ajatella, että olen aika kilpailuhenkinen ihminen ja toisia vastaan kisailu on yksi parhaista motivaattoreista.
Tällä hetkellä minulla on takana noin viikko uusien elämäntapojen opettelua. Tämä lomaviikko sattui oikein hyvään saumaan, kun minulla oli kunnolla aikaa perehtyä kaikkeen uuteen ja sitä kautta myös miettiä, mitä oikeastaan tältä muutokselta haluan. Olen koittanut panostaa monipuoliseen ja säännölliseen ruokailuun, noudattanut gluteenitonta ruokavaliota (tästä lisää myöhemmin), koittanut levätä tarpeeksi ja liikkua eri lajien avulla. Tällä hetkellä pohdin kuumeisesti sitä, uskaltaisinko pitkän tauon jälkeen ottaa jäsenyyden kunnolliselle kuntosalille. Se nimittäin tuntuisi tällä hetkellä yhdeltä mieluisimmista tavoista liikkua. Lisäksi etsin varaston uumenista sauvakävelysauvat (ja pakotin mieheni ostamaan myös omat), joiden avulla olisi tarkotus saada vähän tehokkuutta kävelyyn ja sitä kautta saada nostatettua aerobista kuntoa.
Samassa yhteydessä paino ymmärrettävästi nousi, kun kulutus viikkotasolla tippui huomattavasti ja en tajunnut , ettei kehoni kuluta syömääni ruokaa enää yhtä tehokkaasti. Samaan syssyyn tuli myös omilleen muutto ja se oli kohtalaisen sosiaaliselle ihmiselle aikamoinen shokki, kotona kun oli aina ollut joku ja nyt yhtäkkiä joutuikin olemaan totaalisesti yksin. Tuossa vaiheessa mieheni opiskeli vielä toisella paikkakunnalla ja turrutin sitten ikävää ja yksinäisyyttä jonkin verran herkuttelemalla.
Viimeinen niitti huonolle hyvinvoinnille on ollut varmasti tämä koulun ja töiden yhdistäminen ja siitä aiheutunut pitkäkestoinen stressi. Liikkumattomuus + huono syöminen + levon puute + stressistä aiheutunut sairastelukierre = katastrofi hyvinvoinnille. Olen ylipäätään ollut ihmeissäni siitä, että olen henkisesti kuitenkin ollut jossain määrin järjissäni. Siviilielämässä ei olisi varmasti tarvinnut tapahtua kuin joku pieni vastoinkäyminen ja tämä pakka olisi hajonnut totaalisesti käsiin. Nyt toki koulustressi on helpottanut, mutta moni muu asia kaipaa vielä totaalisesti muutosta.
Sitten päästäänkin polttavaan kysymykseen, että miksi haluan juuri nyt tehdä sen elämäntapamuutoksen? Tuota tekstiä kun lukee ajatuksella, tulee hyvin nopeasti esille se, että nyt jos koskaan on aika muuttaa elämäntapoja terveellisempään suuntaan. En voi missään tapauksessa enää perustella liikkumattomuutta ja huonosti syömistä ajanpuutteella. Nyt minulla on vihdoin aikaa keskittyä itseeni ja lähteä sille matkalle, jossa opin uutta itsestäni ja koitan luoda itselleni sellaiset pysyvät elämäntavat, joilla voin jatkaa hyvillä mielin tulevaisuuteen. Missään nimessä ei siis ole tarkoitus vetää mitään kuukauden diettiä nopeiden tulosten toivossa ja palata takaisin samaan tilanteeseen sen jälkeen, kun nämä pikaiset tulokset on saavutettu.
Ensimmäisen kerran olen itseasiassa ollut yhteydessä personal traineriin jo viime vuoden lokakuussa ja silloin laadimme minulle tähän tavoitteeseen pohjautuvan ruokavalion ja treeniohjelman. Tämä talven sairastelukierre on kuitenkin vaikeuttanut tätä yhteistyötä huomattavasti ja tästä syystä motivaatio on ollut kadoksissa. On ollut todella turhauttavaa saada aina uusi treeniohjelma ja sen jälkeen aina sairastua moneksi viikoksi. Toki ruokavalioon olen saanut sairastelusta huolimatta paljon kaikkea uutta ja toimivaa, mutta pakko myöntää, että herkut ovat maistuneet minulle edelleen.
Nyt vaan sitten toivotaan, että sairastelut olisivat minun kohdalla ohi tämän talven osalta ja pääsisin starttailemaan hyvillä mielin tämän mielenkiintoisen projektin.
Kuulumisiin,
Iida