Oikein hyvää tiistai-päivää ja maaliskuun alkua sinne jokaiselle!
Siitä on todella pitkä aika, milloin olen viimeksi tehnyt postauksen ja itseasiassa blogin alustakin on vaihtunut lennosta poissaoloni aikana. Kaikkia entisiä postauksiani en viitsinyt siirtää tänne uuden alustan puolelle, mutta muutama viime vuoden, omasta mielestäni tärkeä postaus löytyy myös täältä, jos joku haluaa käydä lukemassa niitä. Tässä postauksessa ajattelin avata vähän syitä blogi-hiljaisuudelleni ja kertoa, mitä tarkoituksenani on tehdä jatkossa.
Viime vuoden loppupuolisko oli minulle melko raskasta aikaa, ja se olikin isoin syy, miksi uusia postauksia ei ole tullut viime kesän jälkeen. Kaikki alkoi jo kesäkuussa,kun jouduimme sanomaan hyvästit rakkaalle mummollemme. Mummon poismenoon oli toki kerennyt valmistautua jo pidemmän aikaa, mutta kyllä se kaikesta huolimatta tuli shokkina ja sen käsittelemiseen meni todella paljon aikaa. Loppukesän aikana minulla ei oikeastaan ollut halua, eikä voimia päivittää elämästäni oikeastaan yhtään minnekkään.
Toisena syynä hiljaisuuteen oli todella rankka syksy koulun kanssa. Koko syksy oli täynnä isoja kurssikokonaisuuksia, jotka veivät kyllä mehut varmasti jokaisesta meidän luokalla opiskelevasta. Koulupäivät saattoivat pahimmillaan kestää 8-18, ja tämän lisäksi iltaisin ja viikonloppuisin piti jaksaa ahertaa palautettavien tehtävien ja erilaisten raporttien parissa. Eipä siinä paljon muuta sitten ehtinytkään tekemään. Koirat ja huusholli piti toki hoitaa, mutta esimerkiksi treenaaminen oli lähes kokonaan tauolla. Ei ollut mitään järkeä raahautua salille, kun se tuntui enemmän väsyttävän kuin tuovan lisää energiaa päiviin.
Näiden kahden asian lisäksi koirat ovat aiheuttaneet pieniä haasteita meidän elämään. Toki Bellan tulo meidän perheeseen antoi paljon, mutta valehtelematta ensimmäisinä kuukausina oli aika ajoin todella rankkaa. Kaikki uudet asiat, kuten sisäsiistiksi opettaminen, kaupungissa eläminen, yksin oleminen ja ihan vaan perheeseen kuuluminen ovat niin suuria ja merkittäviä juttuja tuolle pienelle, että niihin on pakko käyttää paljon aikaa.Täytyy kuitenkin sanoa, että sinnikkyys siinäkin suhteessa palkitaan, ja nyt 10kk ikäisenä neiti alkaa olla jo oikein mallikansalainen. Toki tällä hetkellä eletään murrosikää ja se aiheuttaa silloin tällöin pieniä haasteita, mutta pääsääntöisesti kaikki sujuu todella hienosti.
Tämän vuoden puolella taasen vanhempi koirani Tino 11v muutti meille pysyvästi erinäisten tapahtumien jälkeen ja sekin aiheutti alkuun pieniä haasteita. Kahden niin eri ikäisen koiran yhteistyö ei alussa ollut ihan mutkatonta, Tinon kun oli hirveän vaikea sopeutua elämään riiviön kanssa. Siitäkin on kuitenkin selvitty ja tällä hetkellä koirat ovat kyllä todella hyviä kavereita keskenään.
Edellä mainittujen asioiden lisäksi, yksi syy hiljaisuudelleni on ollut se, etten oikein löytänyt inspiraatiota kirjoittamiseen. Olin vähän hukassa, minkälaista sisältöä haluaisin oikeasti luoda kanavilleni, ja mikä olisi tavoitteenani niiden suhteen. Toki edelleen pääpaino tulee olemaan hyvin pitkälti omassa arjessani ja haluan päivittää ihan oman jaksamiseni ja haluamiseni mukaan, mutta pieniä muutoksia on luultavasti tulossa!
Tervetuloa taas seuraamaan elämääni!
Iida
