Jos mulle annettaisiin yksi adjektiivi, jolla pitäisi kuvailla Atlantaa, valkkaisin adjektiivin värikäs. Erityisesti alue jolla asun, on täynnä erilaisia graffitteja ja tuntuu, että se on muutenkin kaupungissa normaali tapa tuoda lisää persoonallisuutta maisemaan. Värikäs sopii myös ihmisiin. Tyyppejä on laidasta laitaan – niin persoonia, kansallisuuksia kuin erilaisia elämänkoulun käyneitä. Kun sataa – Suomessa usein väriskaala olisi max. tumman harmaasta vaalean harmaaseen, mutta täällä värit säilyvät säästä huolimatta.

Suomessa on helppo sulautua/kadota massaan. Täällä ei löydy sellaista massaa, joten voit ainoastaan olla oma spessu itsesi. Oon oppinut rennompaa otetta täällä ollessa värikkyyden ansiosta. Rennon asenteen lisäksi oon kerännyt itsevarmuutta. Useimmiten tykkään miettiä, mitä puen päälle ja muutenkin laittautua (useimmiten, koska mulla on special place urheiluvaatteille), mutta samalla on parasta, että ei tarvi, jos ei jaksa – ketään ei erityisemmin kiinnosta. Haluisin ajatella, että täällä sisäinen kauneus tulee ykkösenä, mutta honestly, osa jengistä ei oo aina (sorry!!) kiinnostunut miltä näyttää. Itsevarmuutta oon saanut selviytymällä tilanteista, joissa aiemmin olisin kyllä aivan suoralta käyttänyt oljenkorret soittaa kaverille ja kysyä yleisöltä. 

Kiitos siis mun värikkäälle kotikaupungille, oon tainu kasvaa aikuiseksi;)

xx

// 

If I only had one adjectival to describe Atlanta I would go for the word colorful. Specially the area where I live is full of colorful graffiti’s and I think it’s common way to add character into the neighbourhoods. Colorful describes also the population. You can find all kinds of personalities, nationalities and there are people with so many different experiences. When it’s raining – usually in Finland the color scale would be from dark gray to light gray at max, but here it doesn’t matter how bad weather might be, there’s still some colors left. 

Back home it’s easy to blend in or be lost into the population. Here’s it’s impossible so you can only be your own special self. I’ve learned to have more laid back way to see the world and I’ve become more confident about myself because of the colorfulness. Most of the time I like to think what I’m going to wear and just in general to dress up (most of the time cause I have a special place for sport clothes) but if I don’t feel like it I don’t have to. There’s no pressure to do that plus no one really cares that much. I’d like to think it’s because the inside matters more but I’m pretty sure it is just that some people here (sorry!!) don’t always care that much how they look like. I have gained confidence by surviving from situations that I previously would have used at least two of my lifelines: ask the audience and phone a friend.

So thanks to my home city, I think I’ve grown up. 😉 

xx

https://www.bloglovin.com/blogs/iina-v-14725787